Albert Einstein & Lise Meitner

Albert sai kodin Raumalta ja Lise Mynämäeltä tammikuussa 2012.

Albertin kuulumisia uudesta kodista:

Albert, nykyinen Armas, muutti kotiin jossa sitä odotti nuori Väinö-kissa. Väinö oli elänyt siihen asti ainokaisena kissana, joten uuden kaverin tuominen taloon jännitti uusia omistajia. Ensimmäiset kymmenen minuuttia Väinö ihmetteli taloon ilmestynyttä ”vauvaa”, kulkien Armaksen perässä yrittäen varoen tehdä tuttavuutta. Armas otti tilanteen alusta asti reippaasti, ei itkenyt ja tutkinut uutta kotia innokkaasti heti saapumishetkestä alkaen. Ensimmäisenä yönä kömpi uusien omistajiensa väliin nukkumaan.
Armas ei kavahtanut vieraita ja Väinön seurallisuus antoi sille rohkeata esimerkkiä. Kissoista tulikin nopeasti hirmuisen hyvät kaverit, vaikka Armaksen loputon halukkuus leikkiä välillä ihmetyttikin päiväuniaan kaipaavaa Väinöä. Se on jaksanut silti leikkiä hirmuisen paljon uuden kaverin kanssa.

Lisen kuulumisia uudesta kodista tammikuun lopussa:

Lisen sopeutuminen uuteen kotiin on sujunut hyvin. Vanhat kissamme olivat aluksi ihmeissään kotiimme ilmestyneestä energiapakkauksesta. Lise kyllä päätti tehdä heti tuttavuutta ja meni rohkeasti haistelemaan. Lyylikissamme osittautui varovaisen uteliaasti ja jo seuraavana päivän nuoli Lisen naamaa ja söi samasta ruokakupista. Lyyli innostui myös lähtemään pallo- ja huiskaleikkeihin mukaan. Tosin vähän ujon oloisesti ensin, kun ei näistä jutuista ollut ennen Lisen tuloa juurikaan kiinostunut.

Vaapu-kissamme oli vähän jäyheämpi tutustuja ja päättikin tarkastella villinä juoksevaa tulokasta viikon verran etäämmältä sohvan karmilta tai keittiön kaapiston päältä. Lise jätti viisaasti kissan rauhaan ja ymmärsi pelkästä paljon puhuvasta katseesta, että tämä kissa vaatii aikaa tutustumiseen. Sähinöitä tms. ei tarvittu, koska molemmat ymmärsivät toisiaan. Viikon kuluttua Vaapu uskaltautui jo lähestyä. Edelleen hän kylläkin jättää väliin yleisin hulinan ja leikkii yksinään kuten on tehnyt ennenkin. Lise on kuitenkin nyt täysivaltainen jäsen osana laumaa.

Parhaan kaverin ja ilmeisesti Lisen mielestä todella hauskan, hän sai yllättäen vanhasta tiibetinspanielistamme. Tämä pari saa aikaan menoa ja meininkiä kotiimme. Aamulla alkaa heti pallojen ja muiden kissojen lelujen jahtaus. Huima leikki alkaa kun koiramme nappaa pitkän kengännauhan suuhunsa ja lähtee juoksuun. Lise seuraa hurjana perässä jahdaten nauhan toista päätä. Onneksi parkettimme on ennestään naarmuinen sillä nyt ei harmita kun uusia koloja syntyy varsinkin mutkissa. Lisen pienet jalat sutivat tyhjää kurveissa ja välillä ollaan kyljellään, mutta hauskaa on!
Toinen suosikki on painileikin muunnelma. Aluksi yritin toppuutella, mutta yleensä Lise aloittaa leikin syöksymällä edestakaisin koiran mahan alta tai hyökkäilemällä koiran innosta heiluvan hännän pitkiin karvoihin. Lise ei ole koiran toimista moksiskaan eikä Lisellä ole ilmeisestikään kynnet ulkona, koska yhtään kiljahdusta koira ei ole päästänyt.

Lise on rohkea ja luottavainen pieni kissa, joka rankasta elämän alustaan huolimatta on kasvanut hienoksi kissaksi.Lise levittää valtavasti iloa ympärilleen. Huomaa, että hän on saanut kasvaa hyvässä ja huolehtivassa sijaiskodissa, jossa elämä on lähtenyt sujumaan hyvin ilman emoa.

——————————————————————————————————–

Nämä lokakuussa 2011 syntyneet pienet energiapakkaukset tulivat ihmisen hoitoon emottomina noin kolmen neljän viikon ikäisenä.  Tuttipulloruokinnan ja huolellisen hoivan ansioista näistä sisaruksista kasvoi kuitenkin ihmisrakkaita, leikkisiä ja erittäin energisiä kotikissanalkuja. Nimensä molemmat saivat suurilta tiedemiehiltä/naisilta, Albertin pentuajan hapsottavan hiuskuontalon innoittamana.

Harmaat sisko ja veli ovat molemmat turkeiltaan hieman erikoiset. Lise-tytöllä on erikoisen pörheä ja kaunis erittäin tiheä turkki. Albert taas kasvatti itselleen pitkän karvan ja tämän vuoksi uuden omistajan tulikin varautua säännölliseen turkinhuoltoon.

Sisarukset tottuivat sijaiskodissa myös aikuiseen kissaseuraan sekä isokokoiseen koiraan. Lajitoverin seura oli alusta alkaen näille pienille hirmuisen tärkeää, joten ne luovutettiin koteihin, jossa oli lajitoveri odottamassa. Albert oli leikeissään siskoaan raisumpi, joten sille sopi uudeksi kaveriksi innokkaampikin leikkijä. Liselle leikkiminen oli myös tärkeää, mutta välillä se jäi veljensä kovassa otteessa hieman alakynteen. Kissaseuran lisäksi molemmille tärkeää oli myös ihmisseura ja hellyydenosoitukset. Rapsutukset ja vieressä nukkuminen olivat molemmille tärkeitä asioita, joten niille etsittiin kotia, jossa ne saisivat kasvaa rakastettuina ja huomiota saavina perheenjäseninä.

Suloiset pikkukaverukset herättivät erittäin paljon kyselyjä eikä mennyt kauaakaan kun kumpikin oli jo varattu. Albert muutti Raumalle, jossa sitä odotti nuoren kollipojan seura. Lise sai taas kodin Mynämäeltä koiran ja kahden kissarouvan laumasta.