Verna

Verna sai kodin Paimiosta elokuussa 2013.

Vernan sisko Milena sai jo oman kodin. Verna on toipunut leikkauksesta erinomaisesti. Kotihoitajan kissat saivat pienen toipilaan vihdoin ja viimein ymmärtämään kissamaisen käytöksen perusteet – ja ennen kaikkea, leikkimisen ja ärsyttämisen rajat ovat löytyneet! Pieniä ylilyöntejä käy tietenkin edelleen, mutta pääasiassa kurittavat karvapöllytykset ovat muuttuneet leikkimieliseksi hipaksi.

Toipilasajasta osa piti viettää eristyksissä muista kissoista, joten Verna oppi myös makuuhuonekäytöksen alkeet. Ennen lähes maanisesti kaikkea jahtaava pikkukisu antaa nyt kotihoitajan nukkua suurimman osan yöstä rauhassa, ja käpertyy ihan viereen hellyyttä hakien. Pieneksi ongelmaksi on käynyt yölliset pesuhetket, mutta se on pieni haitta varvasteurastukseen verrattuna. 🙂 Hellyyttä, läheisyyttä ja rakkautta Verna hakee nyt paljon maltillisemmin sekä ihmisistä että kissoista.

Ajoittain kaikki edellä mainittu kuitenkin unohtuu, erityisesti silloin kun Verna turhautuu. Mutta kehitystä on ehdottomasti havaittavissa!

23.6.2013: Verna on mustavalkoinen, erittäin leikkisä ja seurallinen kissa. Kaikki ihmiset, kissat ja tavarat ovat varmasti luotu, tehty ja tuotu tälle planeetalle häntä varten! Verna rakastaa kaikkia ja kaikkea, ja useimmiten kaikki rakastavat Vernaa – kukapa ei nyt heltyisi pienelle kisulle, joka kiipeää syliin vain töötätäkseen nenääsi omallaan, tai ottamaan päikkärit sylissäsi, tai antaakseen poskipusuja! Toisten kissojen (ja joidenkin ihmisten) kanssa tämä seurallisuus käy välillä kuitenkin pieneksi ongelmaksi, sillä Verna ei ymmärrä koskaan lopettaa ennen kuin on liian myöhäistä. Kotihoitajan kissat ovat näyttäneet kaapin paikkaa, mutta se ei estä Vernaa leikkihyökkäämästä kimppuun 15:ttä kertaa putkeen. Ainoaksi kissaksi Vernaa ei kuitenkaan voi suositella, vaan se tarvitsee energisen kissakaverin. Yksin ollessaan tytön energia todennäköisesti vain purkeaa tuhmuuksiin ja tyhmyyksiin, sillä nytkin neljän kissan kanssa kotihoitajan varpaat, sormet ja pohkeet saavat osakseen torjutut leikkipainiyritykset.

Verna on sisäsiisti ja tottunut tavalliseen paakkuuntuvaan kissanhiekkaan. Tällä hetkellä totutuksen alla on myös puupohjainen kissanhiekka. Ruoka maistuu hyvin aina teollisista ruoista raakaan lihaan, eikä millekään nyrpistellä nenää. Tällä hetkellä pentumaisen energian kanavoiminen on hieman hakusessa, ja loputtomalta tuntuvan leikityksenkään jälkeen kissaa ei voi laskea yön ajaksi makuuhuoneeseen nukkumaan. Varvas-, käsi- tai hiusjahti on liian intensiivistä, vaikka pienen osan yöstä pieni hassu nukkuisikin mahan päällä erittäin mielellään.