Pikkarainen

Pikkarainen löysi loppuelämän kodin maaliskuussa 2014.

Pikkarainen, nykyiseltä nimeltään Piitu, muutti loppuelämän kotiin oltuaan yhdistyksen hoivissa yli puoli vuotta. Uuden kodin kesy kissakaveri näyttää toivon mukaan mallia Pikkaraiselle siitä, miten mukavaa ihmisten hellittävänä oleminen onkaan. Uudessa kodissa on myös kaksi kissoihin tottunutta kania, joista varmasti riittää ihmeteltävää pikku Pikkikselle.

Kuulumisia Pikkaraisen eli ”Piitun” nykyisestä kodista: Alkuun Piitu ujosteli kovasti ja vietti päivät sängyn tai kirjahyllyn alla, uskaltautuen syömään ja vessaan vasta valojen sammuttua. Koska Piitun reviiri rajoittui muutamaan neliömetriin, ruokittiin häntä makuuhuoneessa, toisin kuin toista kissaamme Sylviä. Eräänä kauniina päivänä kesäkuun alussa (alle kolme kuukautta kotiutumisesta) Piitu päätti marssia keittiöön ja on sen jälkeen pitänyt koko asuntoa omanaan.

Aluksi yhteiselo toisen kissamme kanssa oli epäilevää tarkkailua ja Piitu sihisi aina, kun Sylvi tuli liian lähelle. Myöskään ihmisiä ei Piitu päästänyt lähelle sähisemättä. Kädestä hän suostui syömään, kunhan sai olla turvallisessa paikassa kirjahyllyn alla. Hiljalleen kissojen välit lähenivät ja nykyään syövät ja köllöttelevät vierekkäin. Piitu on joskus Sylvin mielestä liiankin innokas tekemään tuttavuutta ja saattaa saada laiskasti tassusta.

Vieläkään Piitu ei mielellään anna ihmisen silittää, vaan väistää kättä. Kuitenkin Piitu on hellyyden- ja huomionkipeä: puskee jalkoja ahkerasti ja on kova ”juttelemaan”. Hän tulee myös aina vastaan ovelle, kun ihminen tulee kotiin.

7.11.2013: Hopeanharmaatabby Pikkarainen ehti elellä eräässä pihapiirissä ns. ei-kenenkään kissana ainakin kolme vuotta ennen kuin tuli pyydystetyksi ja päätyneeksi Dewin sijaiskotiin neljän pentunsa kanssa. Pikkarainen on vielä arka ja epävarma ihmisen suhteen, mutta rutinoitunut jo sisäkissana elelyyn. Se syö hyvällä ruokahalulla ja on täysin sisäsiisti. Pikkaraisen mielipuuhaa ovat pehmeillä paikoilla makoilu ja lintujen tähystely ikkunan takaa. Se ei viihdy metelissä eikä vilskeessä eli Pikkarainen etsii ensisijaisesti rauhallista, aikuista kotia ilman pikkulapsia.

Hiljaa hyvää tulee, tuumaa Pikkarainen, jolle ei sovi hoputus kesyyntymisen polulla. Tulevan omistajan tuleekin siis olla varautunut yhteiselon hitaaseen alkuun, sillä Pikkarainen on hitaasti lämpeävää sorttia ja pitää vielä leikkisämpää puoltaan vakan alla. Silmänilo Pikkarainen on jo nyt ja liikkuu kyllä varsin rennosti jo itselleen tutussa ympäristössä. Nykyiset hoitajat ovat hienosti työstäneet Pikkaraisen kesyyntymistä herkkupalojen avulla ja pyrkineet ruokkimaan kissaa lähellään. Tällä menetelmällä Pikkarainen onkin jo uskaltanut syödä kädestä! Jokin kesy, rento ja ehdottoman ei-dominoiva kaverikissa voisi tehostaa Pikkaraisen kesyyntymistä, joten valmiiksi kissallisia kotiehdokkaita kuullaan mieluusti.