Paimion Emma

Noin 6-vuotias Emma-tyttö muutti loppuelämän kotiin tammikuussa 2015.

Päivitys 29.10.2014: Emma muutti kesällä uuteen sijaiskotiin, jonne kotiutui alkuarastelun jälkeen nopeasti. Vieraita pitää vielä vähän väistää, paitsi silloin jos isäntäväki on ollut niin kelvotonta ettei ole rapsuttanut tarpeeksi. Sitten vieraampienkin ihmisten kanssa voi kaveerata. Syliin Emmaa ei edelleenkään saa tai ylipäätään nostettua ilman pois pyristelemistä, mutta rapsutuksia saa (ja neidin mielestä pitää) antaa runsaasti. Ja auta armias jos silittämisen lopettaa liian aikaisin, protestointia tulee. Silloin Emma läpsäyttää kädelle tai vaihtoehtoisesti huitoo housunlahkeita, että ei nyt vielä sovi lopettaa. Ilmaisukyvystä ei muutenkaan ole puutetta, vaikka naukaisut äänettömiä ovatkin. Aamut alkavat aina hirmuisella kurinalla ja nurinalla, kun ruokakuppi on tyhjä. Siihen asti, että kuppiin tulee täytettä, Emma kävelee edessä, puskee jalkoja ja nurisee. Märkäruokaa tämä neiti ei edelleenkään syö, mutta kuivaruoka maistuu, sekä satunnaiset kalaherkut ja muut vastaavat.

Aktiivisimmillaan Emma on iltaisin ja öisin. Silloin lattialle lojumaan jätetyt villasukat ovat ihan huippuleluja! Samoin rypistetyt kuitit, joita täytyykin muistaa antaa aina uusi kun edellinen löytyy silppuna jostain nurkasta. Sohvalle ja sängylle Emma ei juuri hypi, ellei häntä erikseen pyydä. Telkkaria neiti kyllä tapittaa välillä hyvinkin pitkään ja keskittyneesti. Oma tyyny ikkunan vieressä on kuitenkin kaiket päivät maailman parhain paikka.

Emma otettiin yhdistyksen huomiin paimiolaisen talon pihapiiristä vuoden 2014 alkupuolella. Aluksi arka Emma vetäytyi ulottuvilta aina kun sitä yritti lähestyä. Emma ei kuitenkaan koskaan sähissyt tai kynsinyt, joten muutaman päivän kuluttua sijaishoitaja kokeili kepillä jäätä ja tuuppasi kätensä määrätietoisesti kisun leuan alle. Hämmentynyt Emma ei ehtinyt väistää, ja hoitajan yllätykseksi kissa alkoi välittömästi kehrätä rapsutuksen tuntiessaan. Tästä alkoikin sitten raivokas puskeminen, jolle ei ole tullut loppua.

Emma tuli yhdistykselle populaatiosta, jonka kissoilla esiintyi virus- ja bakteeriperäistä flunssaa (kaliki, chlamydioosi). Vaikka Emma ei ole osoittanut sairastelun merkkejä, on kuitenkin todennäköistä, että se on näiden taudinaiheuttajien kantaja. Tämän lisäksi Emma ei oikein tule toimeen muiden kissojen kanssa, joten se luovutetaan uuteen kotiin ainoaksi kissaksi. Kissojen kantamat flunssataudit eivät tartu ihmiseen tai muihin eläinlajeihin. Emma on kuitenkin tullut hyvin toimeen aikaisemman sijaisperheensä isokokoisen koiran kanssa, joten Emma voisi hyvin sopia kaveriksi kissoihin ystävällisesti suhtautuvalle koiralle.