Manuel ja Cecilia

Manuel ja Cecilia (tuttavallisemmin Manu ja Cecce) saivat yhteisen loppuelämän kodin Turusta syyskuussa 2015.

Manu ja Cecce loukutettiin vuoden 2015 alussa Paimiosta isosta kissapopulaatiosta. Sijaiskotiin pennut sopeutuivat nopeasti ja erittäin hyvin, eikä näiden kissakaverusten touhuista vauhtia tai koomisia tilanteita puutu. Alusta asti molemmat ovat olleet täysin sisäsiistejä.

Manuel on rohkea, sosiaalinen ja utelias kissaherra, joka ei pelkää tulla hakemaan rapsutuksia ja sylipaikkaa. Ceccen kanssa leikkimisen lisäksi Manu tykkää myös noutaa palloa, mikäli ihmistoverilta löytyy aikaa palloa heitellä. Cecilia on vielä melko arka, joskin rohkaistunut sijaiskodissa olon aikana hirmuisesti. Cecilia on tottunut ihmisen läsnäoloon, mutta välttelee esimerkiksi kättä, joka yrittää silittää, erityisesti silloin, kun Manu tai sijaiskodin Tassu-kissa ei ole vieressä tukena näyttämässä, ettei kosketuksesta tapahtu mitään pahaa. Cecce on kuitenkin erittäin utelias ja kova tyttö leikkimään, niin yksin kuin Manun kanssa. Uteliaisuus ilmenee erityisesti siinä, että sijaishoitaja on löytänyt Cecilian milloin mistäkin: vaatekaapista, kirjahyllystä, kylpyammeen alta sekä melkeinpä mistä vaan mukavasta kolosta, johon tämä kissa vain mahtuu.

Manu on alusta asti ollut nuhainen ja aivastelevainen sijaiskodissa, eikä oireille ole tutkimuksissa löydetty selitystä. Manuel on testattu FIV:n ja FeLV:n lisäksi klamydian, calicin, herpeksen ja mycoplasman osalta, ja kaikista näistä tulos oli negatiivinen, eli flunssamaiset oireet eivät johdu yhdestäkään edellä mainitusta tarttuvasta taudista. Tulevassa kodissa kannattaa kuitenkin varautua siihen, että Manulla on flunssamaisia oireita vaihtelevissa määrin myös jatkossa. Oireistaan huolimatta Manu jaksaa leikkiä ja riehua Ceccen kanssa sekä seurustella ihmisten kanssa aivan tavalliseen pentukissan tapaan, joten nuha ei näytä pojan menoa haittaavan.