Ilves (nyk. Hilma)

Pikkuisen arka Ilves muutti samaan kotiin siskonsa Pantterin kanssa joulukuussa 2015.

Päivitys 22.11.2015 Ilves vaihtoi syksyllä toiseen sijaiskotiin ja alkujännityksen jälkeen on alkanut rentoutumaan. Ilves on vielä hieman herkkä ja saattaa säpsähtää äkkiliikkeitä tai omituisia ääniä, mutta tulee kyllä heti pelottavan äänen tai liikkeen loputtua takaisin katsomaan. Varsinkin iltaisin Ilves on usein tullut viereen toivottamaan hyvät yöt ja antanut iltasuukot kädelle. Ilvekselle tekisi hyvää rohkea kissakaveri, joka näyttäisi mallia miten toimitaan ihmisten kanssa.

Päivitys 27.8.2015 Alunperin arka Ilves tulee nykyään itse naukuen ja kehräten hoitajiensa luokse kerjäämään rapsutuksia. Ilves leikkii yhdessä paitsi siskonsa Pantterin niin myös sijaiskodin oman leikatun kollikissan kanssa – juoksemalla ympäri asuntoa niin että töminä vain kuuluu. Ilves on oppinut, että aamuisin saa naukumalla ruokaa ja kiertelee jaloissa levottoman oloisena. Se jopa näykkäisee jos ihminen ei heti ymmärrä että nyt on hänen ruoka-aikansa.

Ilves tuli yhdistykselle Kyröstä kuluvan vuoden huhtikuussa yhdessä muutaman siskonsa kanssa. Pikkuhiljaa Ilveskin on ruvennut huomaamaan, ettei ihmisiä tarvitse aina säikkyä. Sen rohkeus ei kuitenkaan vielä riitä siihen, että se tulisi itse luokse rapsuteltavaksi, mutta toinen sijaiskodin ihmisistä on jo päässyt silittelemään sitä varovasti. Se on myös välillä uskaltanut olla keskeisellä paikalla ruokapöydän alla seurailemassa ihmisten tekemisiä, vaikka katseleekin vielä epäluuloisena, kun sen ohi kulkee. Iltaisin Ilves tykkää jutella sijaiskodin toisen ihmisen kanssa silloin kun toinen hoitajista on jo mennyt nukkumaan.

Kuulumisia Hilman ja Ronttiliinin nykyisestä kodista helmikuussa 2016:

”Tytöistä on tullut rohkeita verrattuna alkuaikoihin. Uuden kodin vanhempi kissa Timon on ollut oiva oppi-isä niin hyvässä kuin metkuissakin. Tytöt osaavat jo aukaista postit ja lukea niitä. Kaapinovet aukeavat sujuvasti ja varsinkin koirien herkkukaappi. Ja sieltä sitten on jaettu hyvinkin oikeudenmukaisesti kaikille jotain ja tietysti koirille enimmäkseen tipautettu, kun ei itselle kelpaa. Ronttiliini on nyt ruvennut opettelemaan Timonin esimerkistä juomaan vettä suoraan vesihanasta. Mutta vielä on hakusessa oikea tekniikka ja välillä kiukuttaa niin että hana saa osumia. Hän kun ei ymmärrä latkia siitä, kuten Timon vaan yrittää haukata ja sekös suututtaa. Hilma on taas hyvinkin tarkkaavainen, miettiväinen ja seuraa kaikkea sivusta, mutta kun on minun vuoro syödä on Hilma hyvinkin nopeasti paikalla. Ja jos leipä on pöydällä ja katson muualle niin huomaan kuinka hitaasti ja äänettömästi lähtee juusto tai leikkeleet liikkeelle. Kun taas Ronttiliini ei paljon meinaa katsonko vai en vaan tulee suoraan leivälle ja jos on keitettyä kananmunaa, niin keltuainen jätetään mutta valkuainen napataan.”