Väinö ja Vilma

Kissasisarukset Väinö ja Vilma hurmasivat sijaiskodin ihmisen ja saivat jäädä pysyvästi asumaan sijaiskotiinsa.

Päivitys 31.5.2015: Väinö ja Vilma ovat edistyneet huimasti viime aikoina! Kummallakin kissalla on nykyään tapana kiehnätä hoitajansa jaloissa ja kerjätä silityksiä pitkin päivää. Varsinkaan Väinö ei tunnu saavan tarpeekseen silityksistä ja seurailee ihmistä ympäri asuntoa rapsutusten toivossa. Vilma saattaa yhä säpsähdellä kesken silitysten, mutta se onkin erikoistunut puskemaan ja kiehnäämään aamuisin heräilevän ihmisen luona. Väinö piiloutuu edelleen vierailta, mutta Vilman uteliaisuus vie jo usein voiton sen arkuudesta, kun uusi ihminen tulee käymään. Näistä kahdesta kissasta tuleva koti saa vielä mitä hyväntuulisimmat seuralaiset!

Väinö ja Vilma eivät sopeutuneet ensimmäiseen kotiinsa ja palasivat yhdistyksen kodinetsijöiden joukkoon. Niille etsitään nyt yhteistä, rauhallista kotia, jossa ei ole muita lemmikkejä eikä pieniä lapsia.

Kun Väinö ja Vilma aikanaan talvella tulivat yhdistykselle, ne piileskelivät päivät ja vasta yön hiljaisuudessa uskaltautuivat seinänvieriä tutkimusretkilleen ruokakipolle ja hiekkalaatikolle. Ne kuitenkin tottuivat sijaiskodin rauhalliseen elämänmenoon ja rupesivat kuukauden sisällä nauttimaan rapsutuksista, kunhan tilanne oli kaikin puolin leppoisa. Molemmilla oli tapana sähistä, jos niitä lähestyi liian nopeasti, mutta ihan alkuaikojen murinat jäivät pian taakse.

Väinöstä ja Vilmasta on sittemmin sukeutunut mitä persoonallisin parivaljakko. Väinö on siskoaan varautuneempi ihmisiä ja uusia asioita kohtaan, mutta se ei ilmaise mahdollista pelkoaan yhtä voimakkaasti kuin Vilma. Vilma puolestaan on utelias ja tutustuu innokkaasti uusiin asioihin. Se tosin myös säntää kovaa kyytiä karkuun säikähtäessän jotakin, ja alkuaikoina se myös sähisi näissä tilanteissa. Tuntiessaan olonsa ahdistuneeksi Väinö ja Vilma voivat puolustautua kynsin, mutta sijaiskodissa, jossa kissojen on annettu lähestyä omilla ehdoillaan, ja niihin on koskettu vain jos ne näyttävät sen sallivan, kynsiin ei ole turvauduttu kertaakaan. Sähinätkin ovat jääneet historiaan. Väinö ja Vilma ovat myös olleet sijaiskodissa ollessaan täysin sisäsiistejä.

Molemmat kissat ovat todella leikkisiä. Ne leikkivät leluilla yhdessä, erikseen ja ihmisen kanssa, minkä lisäksi ne juoksevat riehakkaasti ympäri asuntoa erityisesti öisin. Aamuisin sekä Väinö että Vilma löytyvät nykyään usein hoitajan jalkopäästä nukkumassa, tuleepa Vilma toisinaan nukkumaan ihan kylki kyljessä hoitajan kanssa. Kun ihminen viimein herää, Vilma venyttelee ja kieriskelee selällään ilahtuneen oloisesti. Molemmat puskevat hoitajan jalkoja, ja varsinkin Vilma kiehnää sekä pujottelee jaloissa toisinaan niin ihastuneesti, että ihmisen on syytä varoa askeleitaan. Molempia voi varovasti silittää selästä näissä tilanteissa, mutta vain ohimennen, jotta ne eivät säpsähdä ylleen kumartunutta ihmistä. Kun Väinö ja Vilma torkkuvat vaikkapa nojatuolissa, niitä voi rapsutella kaikessa rauhassa. Syliin ne eivät ole pyrkineet, eikä niitä ole koitettu nostaa syliin.