Mirri (nyk. Misse) ja Elmeri

Mirri ja Elmeri jäivät pysyvästi sijaiskotiinsa asumaan yhdessä sijaiskodin kolmannen kissan kanssa.

Kuulumisia Elmerin ja Missen kodista: 

”Mirrin nimeksi tuli virallisesti Misse. Ja hänen ”tukikohta” on vaihtunut sohvan alustasta sängyn alustaksi. Mutta kummatkin kissat tulee öisin viereen nukkumaan. Nero ja Elmeri on nukkuvat myös vierekkäin Neron isossa pedissä – ovat pitäneet sellaista jännää kuorsaamisen kuuloista ääntä.

Ihan ekana iltana meidän oma kissa Nero hyökkäsi Missen kimppuun vaikka justiinsa sanoin että nyt pikku kissat asuvat meillä pysyvästi.

Elmeri on kovasti rohkaistunut siitä mitä oli sijaiskotikissana, suostuu jopa menemään mieheni syliin. Tällä kissalla ilmeni pian meille muuton jälkeen korvapunkkeja mutta saatiin asianmukaisella lääkityksellä punkit pois 🙂

Kummatkin kissat kovasti juttelee meille edelleen hurjasti, välillä tuntuu että kumpikin kissa kysyy lupaa poistua huoneesta. 🙂

Elmeri ja Misse on nyt oppinut että he hyppäävät viereen sohvalle ja pyytää herkkupaloja, on nähty myös muutamaan otteeseen itse ottavan leikkeleet/juustot leivältä.

Elmerin yskä alkaa helpottamaan mutta nyt myös Misse köhii välillä – mutta Missen köhät lähinnä kuulostaa siltä kuin olisi mennyt pölyä nenään.

Elmerin ja Missen aamutoimiin kuuluu aamiaisen jälkeen ottaa leikkipainit, niin hurjat että jopa meidän Nero jää ihmeissään katsoomaan.”

Mirri viihtyy ikkunan ääressä katselemassa näkymiä sekä hoitajan seurassa rapsuteltavana. Sen hoitaja voi nostaa Mirrin syliinsä kehräyksen saattelemana, ja kun Mirri on mielestään viipynyt sylissä riittävän kauan, se näykkäisee hoitajaansa hellästi tai yksinkertaisesti vain kömpii pois. Mirri juttelee naukuen hoitajalleen ja ääntelee öisinkin jonkin verran. Aamuisin se on hoitajaansa vastassa keittiössä odottelemassa toiveikkaasti aamupalaansa.

Vaikka Mirri on käsiteltävä ja seurallinen kissa, se on hieman arka joissakin tilanteissa. Ovikellon ääni sekä avaimen kääntyminen lukossa säikäyttävät sen piiloon, ja se viihtyy edelleen sohvan alla tarkkailemassa talon väen menoa. Se tarvitsee myös uudessa kodissa jonkin turvallisen piilopaikan, josta voi itsekseen tarkkaillen tutustua kodin elämään. Ihmisten seura ja hellimiset ovat Mirrille onneksi niin mieluisia, että se tuskin malttaa uudessakaan kodissa kovin kauan vain piileskellä.

Aluksi sijaiskotiin tultuaan Elmeri piileskeli ja vältteli ihmisiä, mutta sittemmin se on rohkaistunut nopeaan tahtiin. Se hakeutuu sijaiskodissa hoitajansa seuraan ja nauttii silityksistä. Vieraita se kuitenkin pelkää, ja esimerkiksi ovikellon ääni säikäyttää sen piiloon. Hoitajaansa Elmeri luottaa jo niin paljon, että sen voi välillä nostaa syliinkin, ja se viihtyy sohvalla ihmisen vieressä. Jos ihmiset syövät sohvalla jotakin, Elmeri saattaa tujauttaa ihmistä tassullaan siinä toivossa, että saisi osan herkuista.

Elmerin harrastuksia ovat sohvalla löhöilyn lisäksi lintujen ja maisemien katselu ikkunasta, Mirri-emon kanssa leikkipainiminen sekä joskus myös verhoissa kiipeily, jos leikkimishepuli iskee ja sijaiskodin ihmisten silmä välttää. Useimpien kissojen tapaan myös Elmeri tuppaa olemaan virkeä öisin ja kuuluu usein naukuvan öiseen aikaan.