Yhden Dewin kissan tarina

Helmikuun alussa 2006 oli kireä pakkanen, ja silloisessa asuintalossani oli meneillään sähkökatkos, kun luokseni tuotiin pikkuinen kissanpentu talvihaalarin poveen kätkettynä. Se oli yksi ensimmäisistä hoitokissoistani Dewin sijaiskotina.

fili1

Melkorin vatsa oli turvonnut sisäloisten vuoksi sen saapuessa sijaiskotiin.

Muutaman viikon ikäinen mustavalkoinen otus oli pentueen pienin, se oli aliravittu ja kirjaimellisesti pullollaan matoja. Sen matojen turvottama vatsa oli pinkeä pallo, joka olisi ollut vain hassu ja hellyttävä, jos se ei olisi kielinyt pennun elämän surkeasta alusta. Se oli syntynyt paikkaan, josta sitä ei olisi haluttu antaa minnekään, mutta ei myöskään viedä eläinlääkäriin hoidettavaksi. Kaipa ajatuksena oli, että luonto korjatkoon heikot pois omassa hivuttavan hitaassa tahdissaan, ei niihin vähiä rahoja ruveta käyttämään. Dewin tuoretta sijaiskotia eläinlääkäri varoitti, että pentu tuskin selviäisi, niin heikossa kunnossa se oli.

Emonmaidonvastikkeen, laadukkaan ruuan ja lääkityksen avulla pentu saatiin pidettyä hengissä pahimman yli. Ensimmäisten päivien surkea sähinä ja taapertaminen piilopaikasta toiseen vaihtuivat ympäristön uteliaaseen tutkimiseen, kiipeilyyn ja rapsutusten kerjäämiseen. Veikeä Fili oli syntynyt.

Aikanaan Filistä tuli hyväkuntoinen ja terve pentu, joka oli valmis muuttamaan uuteen kotiin. Se pääsi toisen kissan kaveriksi ja sai uuden, hurjemman nimen: Melkor. Valitettavasti uusi koti ei kuitenkaan voinut tarjota kissoille pysyvää kotia niin kuin olisi halunnut, ja kissat muuttivat loppuelämän kotiin toiseen paikkaan. Sittemmin Melkorista ei kantautunut tietoja Dewille pitkään aikaan – eipä tavallisista onnellisista päivistä niin paljon kerrottavaa olekaan. Kaikki oli kuten kissan elämässä pitääkin olla; Melkor eleli rakastettuna perheenjäsenenä, leikki, söi hyvin (todella hyvin) ja suhtautui lämpimän kunnioittavasti kissakumppaniinsa. Näin jatkui yli kymmenen vuoden ajan.

Loppusyksystä 2016 päivät olivat alkaneet viiletä, ja eräänä aamuna Melkorin sydänalassa rupesi tuntumaan kummalta. Sillä oli välillä ollut merkkejä sydänvaivoista, mutta niiden kanssa oli tähän asti pärjätty. Tuona lokakuun viimeisenä aamuna sitkeästi kamppaillut sydän ei enää jaksanut. Eläinlääkäriin kiirehdittiin saman tien oireiden alettua, mutta mitään ei ollut tehtävissä. Suuresti rakastettu Melkor nukkui pois rakkaiden ihmistensä ympäröimänä.

melkor

Melkor 2006 – 2016

Haluamme välittää lämpimän osanottomme Melkorin ihmisille sekä sen kissaystävälle Simbelmynëlle ja kiittää heitä kodin tarjoamisesta Melkorille kaikkina näinä vuosina. Melkor oli yksi ensimmäisistä hoitolaisistani Dewin sijaiskotina toimiessani, ja muistan sen vekkulimaisen luonteen hyvin.

Melkor oli ainutlaatuinen ja valloittava persoona, ja samalla monella tapaa tyypillinen löytökissa. Jos vastuullinen ja rohkea ihminen ei olisi pelastanut sitä huonoista oloista, joihin se oli syntynyt, se olisi todennäköisesti menehtynyt jo elämänsä ensimetreillä. Onneksi se kohtasi elämässään oikeat ihmiset.

-Maria, sijaiskotiavustaja