FIV eli kissojen immuunikatovirus

FIV on kissojen immuunikatovirus (eli ihmisten HIV:ä vastaava). Se tuhoaa vähitellen valkosoluja ja muutenkin heikentää immuunijärjestelmää. Tyypillisiä seurauksia ovat lopulta erilaiset tulehdukset ja rappeutumat esimerkiksi suussa, silmissä, hermostossa, hengitysteissä ja virtsatie-elimistössä ja yleisvoinnin asteittainen huonontuminen. Se altistaa myös erilaisille kasvaimille. FIV:iä ei voida poistaa elimistöstä, koska viruksen perimä jää kissan omien solujen DNA:han yhdistyneeksi.

Siro-kissa voi hyvin ja nauttii elämästään FIV-tartunnasta huolimatta.

Kissalla saattaa olla alkuvaiheessa esimerkiksi ohimenevää kuumeilua, imusolmukkeiden suurentumista ja ruokahaluttomuutta, mutta tämän vaiheen jälkeen tilanne tasaantuu usein jopa useiksi vuosiksi ja varsinainen paheneva sairaus alkaa vasta myöhemmin. Joillain kissoilla nämä oireet ovat lieviä ja kroonisia, joillain kissoilla tilanne menee nopeastikin pahaksi. Jos kissa välttää infektiot ja vastustuskyky pysyy hyvänä, elinikä ei välttämättä lyhene lainkaan.

FIV leviää pääasiassa syljessä pureman välityksellä. Leikkaamattomat tappelunhaluiset uroskissat ovat suurimmassa vaarassa sekä levittämään että saamaan tartunta. Myös parittelun yhteydessä infektio voi levitä uroksen purressa naarasta niskasta. Virus voi erittyä myös emokissan istukan läpi pentuihin. Kissan ulkopuolella virus ei selviä kovinkaan pitkään ja se pystytään helposti tuhoamaan ympäristöstä tavallisilla desinfiointiaineilla.

Parantavaa hoitoa FIViin ei ole. Oireettoman FIV-positiiviseksi todetun kissan immuniteettia voidaan tukea pitämällä kissa stressittömissä olosuhteissa ja välttämällä vapaata ulkoilua, vieraita ja uusia kissakontakteja ja välttämällä raakaruokaa. Perusrokotukset ja loishäädöt on pidettävä ajan tasalla. FIV:iin ei ole ole olemassa toimivaa rokotetta. Interferonihoito voi auttaa, mutta Suomessa sen antaminen on hankalaa ja kallista. Immuniteettia voi yrittää tukea ja myös estää solujen ennenaikaista vaurioitumista antamalla mm. E-, D-, ja A-vitamiinia, sinkkiä, seleeniä ja omega-3-rasvahappoja (toki yliannostusta ei saa antaa). Näin saadaan pidennettyä oireetonta vaihetta, ja oireellisessakin vaiheessa lisäravinteet voivat hidastaa taudin etenemistä.

Artikkelin on kirjoittanut eläinlääkäri Sari Rytkönen.