Maisa

Maisa, noin 4-vuotias herkkä ja kiltti tyttökissa muutti loppuelämän kotiin maaliskuussa 2017.

Päivitys 14.2.2017: Maisa vaihtoi joulukuussa sijaiskotia, ja siitä on kuoriutunut todella hellyydenkipeä otus. Sen on annettu olla aloitteellinen ihmisen lähestymisessä, ja sitä se tosiaan on! Maisa nukkuu joka yö sijaishoitajansa jaloissa tai kyljessä kiinni, ja tulee päivisinkin ihmisen luokse rakkautta hakemaan, jatkuvasti kehräten. Hellyyshetkien lomassa myös kynsien leikkuu onnistuu Maisan ollessa täysin taivaissa saamastaan huomiosta. Tämä savunharmaa katti on silti edelleen todella herkkä, ja lähtee helposti pakoon jos ihminen tekee liian suuren tai nopean liikkeen. Maisa myös lähtökohtaisesti pelkää hoitajaansa sen liikkuessa asunnossa, mutta kun sille juttelee niin se juttelee takaisin ja rohkaistuu tulemaan luokse puskien ja kehräten. Maisa pysyttelee yleensä piilossa vieraiden käydessä, mutta joidenkin vieraiden luokse se on tullut oma-aloitteisesti puskemaan ja kehräämään jos on ollut tarpeeksi rauhallista.
Maisa oli pitkään ujo leikkimisen kanssa, mutta on nyt innostunut huiskuleluista, ja on rentoutunut niin paljon että pallot kyllä saavat kyytiä öisin! Maisa etsii ihmistä jolla on tarjota sille paljon aikaa, rauhallinen elinympäristö, ja jolla ei tule hetkessä hellyyskiintiö täyteen!

15.10.2016: Maisa oli tullessaan sosiaalinen todella paljon silityksiä ja rapsutuksia kaipaava kissa, joka oli viimeisillään tiinenä. Tiineyden aikana ja sen jälkeisinä viikkoina Maisa oli todella luottavainen hoitajaansa kohtaan ja haki huomiota ja seuraa. Kaksi pentuaan se hoiti huolellisesti ja tunnollisesti, ja pennut ovatkin jo muuttaneet pysyvään kotiin. Maisa tuli toimeen myös sijaiskodissa asustaneen, vanhemman naaraskissan Lyylin kanssa.

Pentujen vieroituksen jälkeen Maisan käytös kuitenkin muuttui. Jostain syystä se alkoi viihtyä enemmän yksikseen ja pelätä tuttua hoitajaansa. Aluksi epäiltiin sen tulleen kipeäksi, mutta eläinlääkärin tarkastuksessa ei ilmennyt mitään vikaa. Myös toisen aikuisen kissan aiheuttama pelko sulkeutui selityksistä pois, kun Lyyli muutti pysyvään kotiin loppukesästä ja Maisan vetäytyneisyys jatkui edelleen. Lopulta ollaan tultu siihen tulokseen, että Maisa on alun alkaenkin ollut arempi luonne kuin mitä sen käytös on antanut ymmärtää: alun sosiaalisuus selittyy todennäköisesti raskaushormoneilla, ja lisäksi Maisa on äärimmäisen kiltti kissa. Sitä voi edelleenkin lähestyä ja jopa rapsutella ilman, että se osoittaisi minkäänlaisia aggressiivisuuden merkkejä, sähinää tai murinaa. Päin vastoin, se päästää joskus kurisevaa ääntä ja nuolee silittäjän kättä.  Joskus se on kuitenkin osoittanut myös stressin merkkejä käsiteltäessä. Uudella omistajalla olisikin oltava malttia antaa Maisan aluksi itse olla aloitteellinen lähestymisessä, ja antaa sen rakentaa luottamuksensa omaan tahtiin.