Rudolf

Elämässään kovia kokenut muutaman vuoden ikäinen arka Rudolf-kolli muutti loppuelämän kotiin maaliskuussa 2017.

”Mun nimi on Rudolf, tai Ruufs kuten mua täällä sijaiskodissa kutsutaan. Olen noin 3-vuotias kolli. Ekat vuodet elämästäni vietin villinä ulkona, jossa vanha pariskunta ruokki mua ja muita kissoja. Silti en oikein ikinä tottunut ihmisiin. Muut kissat eivät olleet kivoja mua kohtaan, minkä näkee mun korvastakin. Siksi en tule oikein toisten kissojen kanssa toimeen.

Täällä sijaiskodissa olen pikkuhiljaa totutellut ihmisten luona asumiseen. Aluksi vietin muutaman kuukauden sängyn alla, mutta pikkuhiljaa uskalsin tulla sieltä pois. Nyt tykkään istuskella ikkunalla ja katsoa mitä ulkona tapahtuu. Olen muutenkin utelias, ja jos jollain on jotain kädessä, tykkään jos se käydään näyttämässä mullekin. Välillä uskallan itsekin tulla katsomaan, jos joku on tosi mielenkiintoista. Ainut mistä mä en tykkää täällä on, että mut pistettiin laihdutuskuurille, kun oon kuulemma vähän pulska. Nyt ne pitää mua tarkalla ruokavaliolla, mitä mun oman kodinkin pitäisi jatkaa.

Ihmiset mua pelottaa vähän vieläkin, mutta annan jo rapsuttaa nenänpäätä pikkasen. Silittää mua ei vielä saa, se saa mut sähähtämään. Tai no, jos mulle antaa muutaman namin, niin saa mua harjata tai silittää lelulla. Ehkä mä vielä jonain päivänä tykkään rapsutuksistakin, jos mua kärsivällisesti jaksaa totutella siihen. Oon aika säikky, niin haluaisin rauhalliseen kotiin, rauhallisten ihmisten luo. En mä kyllä pahaa kenellekään tee, mutta kovin pienten lasten kanssa en varmaan tulis toimeen. Enkä toisten kissojen, mainitsinko jo sen? Mä olen aika hiljainen myös, joskus mä mietin, että osaanko mä edes naukua! Mutta jos sua ei haittaa, että hengailen ikkunalla omissa oloissani ja seuraan mitä sä puuhailet, niin me varmaan tultais hyvin toimeen.”