Gunnar ja Rufus

Nuoret herrat Gunnar (harmaatiikeri) ja Rufus (sininen valkoisin merkein) pääsivät muuttamaan yhteiseen kotiin maaliskuussa 2018.

Tämä kaksikko on varsinainen yin ja yang, toisiaan täydentävät ja paljon keskenään leikkivät pojat ovat hyvin erilaisia luonteeltaan.

 

Rufus:
Olen todella energinen pieni villipallo, joka on kiinnostunut kaikesta ja kaikista. Seuraan mielelläni ihmiseni puuhailuja ja pidän rapsutuksista ja huomiosta yli kaiken. Minulla on pohjaton vatsalaukku, ja söisin koko ajan jos voisin. Päiväni alkaa aina omistajan herättämisellä. Aloitan leipomisrumban ja kävelen ihmistä ympäri leipoen kunnes tämä herää.  Eli jos et ole aamuihminen toimin oivana herätyskellona ja jos haluat nukkua pitkään sulje minut makuuhuoneen ulkopuolelle.  Nousta ei tarvitse ihan heti kunhan minua rapsuttaa oikein urakalla.

 

Gunnar:
Toimin loistavana vastapainona Rufuksen energisyydelle ja olen rauhallinen mietiskelijä, en hötkyile ja minua saakin sen vuoksi hoitotoimenpiteiden aikana helposti käsiteltyä. En ihan vielä syliin tule oma-aloitteisesti, mutta nautin kyllä rapsutuksista. Suurena herkkujen fanina tulen syömään niitä myös vieraiden käsistä.  Olen vielä vähän arka, mutta Rufuksen seurassa uskallan tehdä mitä vain!

Lempileikkimme on hyppiä seiniä vasten tai leikkiä hippaa toistemme kanssa. Lisäksi varsinkin Gunnar rakastaa leluhiiriä ja niitä tuhoutuu jatkuvalla syötöllä saalistusleikkien tiimellyksessä. Valitettavasti terävien tassujemme kohteeksi joutuvat myös samassa taloudessa asuvan ihmisen varpaat, varsinkin kun ne pilkistävät oikein kutsuvasti peiton alla, mutta koska olemme vielä nuoria kissoja emmeköhän opi tästäkin tavasta pois.

Olemme molemmat hyvin hiljaisia kissoja, emmekä nau u melkein koskaan. Ainoa poikkeus tähän on, jos ruoka-aikamme on mennyt ja kupissamme ei ole ruokaa. Silloin Gunnar katsoo suoraan ihmistä silmiin ja naukaisee, että nyt ruokaa!