”Vähän arempi tapaus”

Moni vierastaa aran kissan adoptoimista, koska kissasta halutaan yleensä seuraa, läheisyyttä, yhteisiä silittelyhetkiä ja rakkautta. Onneksi yhä useampi antaa nykyään mahdollisuuden myös arkajaloille luottaen siihen, että ajan kanssa kissa kyllä uskaltautuu lähikontaktiin. Monesti adoptoijat saavat kokea yllätyksen: luottamus palkitaan luottamuksella nopeammin, kuin he olivat osanneet odottaakaan! Joka vuosi moni kissa yllättää adoptoinnin jälkeisessä kesyyntymisvauhdissaan jopa meidät vuosikausia arkojen kissojen parissa työskennelleet dewiläiset.

”Toivo on vähän arempi tapaus, viihtyy aika paljon yksikseen sängyn alla. Muut kissat vähän härnäävät sitä joten vetäytyy helposti omiin oloihinsa.”

Näin kuvailtiin Toivo-pentua vielä adoptointihetkellä sijaiskodissa. Kesympi Höpö-veli oli saanut kodin jo aiemmin, heti luovutusikään tultuaan. Toivostakin kiinnostui onneksi pian ihminen, joka oli kaipaillut punaista kissaa eikä hätkähtänyt pennun arkuutta. Eipä siihen ollut loppujen lopuksi syytäkään, sillä Toivo malttoi arkailla uudessa kodissaan kokonaiset kaksi päivää. Tämän jälkeen nuori kollinalku tunkeutui väkisin makuuhuoneen ovesta läpi tekemään tuttavuutta kodin muiden kissojen kanssa. Seuraavaksi oli vuorossa uusi ihmisäiti, jonka syliin se punkasi kehräämään ja rapsutuksia kerjäämään. Tästä eteenpäin on Toivo ollut rakkautta täynnä, ja omistaja on joutunut kummastelemaan, mistä puheet arasta pennusta oikein olivat peräisin.

Meille dewiläisille on vuosien varrella kehittynyt teoria näistä äkkikesyyntymisistä. Usein täyskäänne tapahtuu juuri uuteen kotiin muuttamisen jälkeen, oli se sitten loppuelämän koti tai seuraava sijaiskoti. Uskomme, että luonnosta pelastetulla, aralla kissalla voi säilyä tietty epäluottamus ensimmäistä ihmishoitajaansa ja sijaiskotia kohtaan, vaikka juuri ensimmäinen kotihoitaja opettaa sitä hiljalleen luottamaan ihmisiin ylipäätään. Vaikka pahin pelko hälveneekin usein nopeasti, saattavat muistot ensimmäisten päivien ja viikkojen peloista täysin uudenlaisessa ympäristössä nousta myöhemminkin häivähdyksinä kissan mieleen. Uudessa kodissa, uuden ihmisen kanssa, luottamuksen rakentaminen aloitetaan puhtaalta pöydältä ilman alun voimakasta pelkoa. Epäluulot haihtuvat nopeammin, kun kokemukset uusien ihmisten kanssa ovat alusta asti positiivisia.

Kaikki kissat eivät toki kesyynny pikavauhdilla uudessakaan kodissa. Omistajia muistutetaankin aina siitä, että jokaisen kissan luottamus kehittyy yksilöllisesti, ja on myös varauduttava siihen, että aikaa voi kulua kauankin. Nyrkkisääntömme onkin: varaudu odottamaan, mutta ilahdu yllätyksistä!

22118068_10155280085508509_817274812_o”Muru (musta pentu) on reipas tyttö ja leikkii täysillä siskonsa Sohvin (ruskeatiikeri) kanssa, mutta ihmistä se aristaa vieläkin. Leikin avulla se tulee kyllä lähelle, mutta koskea siihen ei saa.”

Muru ja Sohvi löydettiin parikuisina orpopentuina Tarvasjoelta, ja ne tuotiin Dewin sijaiskotiin, jossa niille antoi kesyn kissan mallia vain hieman vanhempi, kotihoitajan oma kissanpentu. Sohvi kesyyntyi muutamien viikkojen aikana nopeasti, mutta Muru oli paljon varovaisempi. Kun sisko jo kehräsi tyytyväisenä kotihoitajan sylissä, päästi Muru herkästi sisukkaan suhinan jos sitä yritti hipaistakaan. Yllättäen Murulle löytyi tällä kertaa koti ensimmäisenä, sillä pentujen pelastusoperaatiota Facebookissa seurannut ihminen halusi adoptoida nimenomaan mustan pennun.

Uudessa kodissa oli kulunut viikon päivät, kun Muru antoi ensimmäisen kerran silittää itseään.

Tämän tarinan esimerkkikissat ovat molemmat pentuja, mutta sama ilmiö on toistunut myös lukemattomien aikuisten kissojen kanssa. Viime syksynä Arka-niminen naaraskissa, joka on antanut blogille nimensä, sai kodin vietettyään sijaiskodissa puoli vuotta ihmistä arkaillen. Kaksi viikkoa uudessa kodissa teki Arka-tytöstä kesyn kehrääjän.

-Anna, sijaiskotivastaava