Harry

Harrya voi kutsua moneksi, mutta ei ujoksi tai araksi – tämä noin 1,5-2-vuotias hurmaava kissaherra tuli sijoituskotiinsa ulkopuolisen ihmisen ruokkimana ”villikissana”, mutta jo ensimmäisten päivien perusteella pystyi päättelemään, että Harry on tottunut elämään myös sisätiloissa. Loppuelämän kotiakaan sille ei tarvinnut kauaa etsiä vaan se pääsi nauttimaan oman kodin lämmöstä muutamassa viikossa sijaiskotiin saapumisen jälkeen.

Harryn kuulumisia 8.2.2018: Kuten arvata saattoi, Harry kotiutui uusien omistajiensa luo nopeasti ja jatkoi muitta mutkitta sylikissan elämää. Nyt on myös kaikki Harryn jälkeläiset saatu loukutettua talteen talvipakkasilta, joten isä voi hyvillä mielin keskittyä oloneuvoksen elämään!

Ainakin se luottaa vahvasti ihmiseen ja on nauttinut alusta alkaen täysillä sohvaperunan elämästä. Herkkuja ja hellyyttä Harry suorastaan kerjää puskemalla ja hauskasti kujertamalla. Välillä imurin humina ja rappukäytävästä kantautuvat äänet saavat sen luikkimaan sohvan alle piiloon, mutta kun ”vaara” on ohi, palaa herra pikimmiten sohvan nurkkaan tuhisemaan. Vieraisiin Harry suhtautuu yhtä luottavaisesti kuin sijaiskodin ihmisiinkin.

 

Nälkäasioista Harry ilmoittaa vaativasti maukumalla ja jaloissa pyörimällä. Hieman on kissassa myös krantun vikaa eikä ruoka maistu samalla tavalla, kun kuppiin tupsahtaa Latzin sijaan vaikkapa Whiskasia. Muuten poikaan uppoaa hyvin niin märkä- kuin kuivaruokakin. Kuiva sisäilma on saanut Harryn ihon hieman kutiamaan, minkä vuoksi se rapsuttaa ja nuolee itseään tavallista enemmän. Tähän vaivaan eläinlääkäri suositteli omega-3-rasvahappoja sisältävää ravintoöljyä kuuriluontoisesti.

 

Kaiken kaikkiaan Harry vaikuttaa hyvin helppohoitoiselta kissalta. Kunhan sillä on joku, joka tarjoaa rakkautta ja rapsutuksia sekä pitää huolen siitä, että ruokakuppi on täynnä, ei se juuri muuta pyydä. Kynsiään se ei ole teroittanut yhteenkään huonekaluun, mutta raapimispuu saa sitäkin useammin kyytiä. Harry on myös osoittanut olevansa sisäsiisti, ilmeisesti vain hieman ujo käymään tarpeillaan ihmisen läsnä ollessa. Kun sijoituskodissa hiekkalaatikko siirrettiin rauhallisempaan paikkaan, on kissa uskaltanut käyttää sitä muulloinkin kuin yöaikaan. Kiipeilyyn ja paikkojen läpikotaiseen koluamiseen Harrylla ei tunnu riittävän kiinnostusta, mieluummin se istuu ikkunalla tai loikoilee keskellä lattiaa, mistä se voi seurata ihmisten touhuja. Erityisen leikkisä kissa Harry ei ole, mutta toisinaan erilaiset saalistusleikit saavat sen innostumaan.

 

Harrylle paras koti olisi ennen kaikkea sellainen, missä se saisi nauttia ihmisen seurasta yllin kyllin, ja rauhallisuutensa puolesta se sopisikin mainiosti vaikkapa eläkeläispariskunnan kissaksi. Toisaalta Harry ei tunnu turhia stressaavan, joten rauhalliseen lapsiperheeseenkin se voisi sopeutua. Myös ensimmäistä kissaa harkitsevalle Harry olisi luonteensa puolesta nappivalinta. Paikassa, josta Harry haettiin, oli muitakin kissoja, joiden kanssa herra oli muutaman arpensa perusteella joskus ottanut yhteen. Voisi kuitenkin uskoa, että rauhallisen ja sallivan tyttökissan tai pennun kanssa se voisi jakaa tilansa.