Kissa karkuteillä

Karannutta kissaa voi olla hankala saada ulkoa kiinni. Rohkeakin sisäkissa voi olla ulkona pelokas, jopa tuttuja ihmisiä kohtaan. Rauhattomassa ympäristössä kissa todennäköisesti piileksii eikä tule helposti esiin. Nopealla ja oikeanlaisella toiminnalla karkuri kuitenkin saadaan suurella todennäköisyydellä kiinni jo ensimmäisten vuorokausien aikana katoamisesta. Mikäli kissasi karkaa, noudata alla olevia ohjeita listan järjestyksessä!

1. Vie karkulaiselle ruokaa ulos, johonkin rauhalliseen paikkaan lähelle katoamispaikkaa. Kissan saa yleensä kiinni vain loukuttamalla, ja loukkuja voi pyytää lainaan paikallisilta eläinsuojeluyhdistyksiltä ja metsästysseuroilta. On kuitenkin tärkeää aloittaa kissan liikkeiden kartoitus mahdollisimman pian, sillä loukun lainaan saaminen voi joskus kestää ja kissa saattaa siirtyä kauemmas katoamispaikalta. Ruoan laittaminen ulos tällä välin edesauttaa sitä, että kissa pysyy lähellä karkaamispaikkaa.

2. Ilmoita kissan katoamisesta paikalliselle löytöeläintoimijalle. Jokaisella kunnalla on sopimus jonkin eläinten talteenottopaikan kanssa, jossa löytöeläintä säilytetään lain vaatimat 15 vuorokautta. Turussa kadonnutta eläintä tulee AINA tiedustella Turun kaupungin eläinhoitolasta numerosta 02-262 3110 tai 050-554 6394! Muiden kuntien löytöeläintarhat ja niiden yhteystiedot löytyvät tämän linkin takaa (vie karkurit.fi-sivustolle).

3. Kysy loukkua lainaan paikalliselta löytöeläintalolta, eläinsuojeluyhdistykseltä tai metsästysseuralta. Kissan loukutukseen käytetään yleensä supikoiraloukkua, mutta myös muita loukkumalleja on olemassa.

2. Tee katoamisilmoitus kissasta internetissä. Nettiosoitteissa www.karkurit.fi sekä www.karkulaiset.fi voi tehdä ilmoituksen kadonneesta lemmikistä tai lemmikkihavainnoista ulkona ja selata muiden jättämiä ilmoituksia. Karkurit.fi-sivustolta löytyy ohjeet katoamisilmoituksen tekemiseen, jotka kannattaa lukea ennen oman ilmoituksen laatimista, ja lukuisia muita ohjeita karanneen lemmikin kiinnisaamisen tueksi. Facebookissa on useita lemmikkien katoamisilmoituksia varten tehtyjä ryhmiä, muun muassa Karkurit-ryhmä ja Karkuteillä-ryhmä maakuntaryhmineen (esim. Karkuteillä: Varsinais-Suomi). Jaa katoamisilmoitusta myös näissä ryhmissä ja muualla sosiaalisessa mediassa.

3. Tee kissasta kuvallinen katoamisilmoitus myös paperilla ja levitä sitä erittäin tehokkaasti lähialueelle sekä kauppojen ilmoitustauluille. Katoamisilmoituksessa kannattaa olla seuraavat tiedot: kissan tuntomerkit, katoamispaikka ja -aika, yhteystiedot sekä pyyntö myös pelkistä näköhavainnosta ja siitä, että kissaa ei yritettäisi jahdata kiinni, vaan ensisijaisesti ilmoitettaisiin havainnoista. Katoamisilmoituksia jaetaan katoamisalueella tehokkaasti. Omakotitaloalueella kannattaa jakaa ilmoituksia suoraan postilaatikoihin.

4. Kerro kissan katoamisesta naapureillesi suullisesti ja anna heille yhteystietosi. Kerro, että pelkät näköhavainnotkin ovat tärkeitä. Pyydä naapureita tarkistamaan varastonsa ym. paikat, jonne kissa on voinut jäädä lukkojen taakse.

5. Aloita loukutus heti, kun saat loukun hankittua. Kissan loukuttamisessa käytetään yleensä supiloukkua. Ideaalein tilanne on, että loukku saadaan viritettyä paikkaan, jossa kissaa on ruokittu. Tästä syystä ruokintapaikan valinta on tärkeä. Mikäli katoamispaikan läheisyydessä on suojaisa paikka, jossa ruokintaa on mahdollista suorittaa ja etenkin jos karkulainen on käynyt paikalla syömässä, loukku olisi hyvä virittää samaan paikkaan tai lähelle sitä. Sijainti on tärkeää loukutuksen onnistumisen ja sabotaasin välttämisen kannalta. Loukku ei saa olla näkyvällä paikalla, jossa se kerää runsaasti huomiota. Paras paikka on rauhallinen ja suojaisa paikka, jossa ei liiku ulkopuolisia ihmisiä. Loukku täytyy sijoittaa suhteellisen tasaiselle alustalle, jotta loukku ei rämähdä kiinni liian aikaisin.

Loukkuun laitetaan syötiksi tuoksuvaa ruokaa, joka houkuttelee kissaa. Jos tiedossa on kissan suosikkiruoka, on se hyvä valinta syötiksi. Myös kissojen tonnikalat ja sardiinit ovat hyviä loukutusruokia. Loukussa oleva ruoka vaihdetaan päivittäin, jotta haju ei liikaa hälvene ruoan kuivuessa.

Loukkua käydään tarkastamassa vuodenajasta riippuen joko muutaman kerran päivässä tai parin tunnin välein. Kesäaikaan riittää 3-4 tarkastusta päivässä (esim. aamu, päivä, iltapäivä ja illalla mahd. myöhään). Pakkasilla loukkua pitää käydä katsomassa 1-3 tunnin välein säätilasta riippuen. Tästä syystä johtuen loukku ei voi talvella olla viritettynä muuta kuin silloin, kun pääset sitä tarkistamaan jatkuvasti. Kesäaikana on otettava huomioon sääolot, sillä sateella loukkua ei voi jättää tuntitolkulla tarkistamatta. Loukku on parempi laukaista, mikäli sitä ei pääse tarkistamaan riittävän usein, kuin jättää mahdollinen eläin säiden armoille useiksi tunneiksi. Loukun voi kääriä osittain esimerkiksi maton tai pressun sisään, jotta se antaa hieman säänsuojaa. Matto ei kuitenkaan saa estää sulkumekanismin toimintaa.

6. Mikäli kissa ei mene loukkuun parina ensimmäisenä vuorokautena, tutkaile tarkemmin kissan katoamisaluetta. Onko alueella autotalleja, varastoja tai vajoja, jonne kissa olisi voinut etsiytyä suojapaikkaa hakemaan? Entä onko alueella rauhallisempia alueita tai suojaisia pihoja, joihin kissan olisi miellyttävämpää majoittua kuin katoamispaikalleen. Kissa luultavasti hakeutuu ulkorakennuksiin, talojen kivijalkoihin, metsikköihin tai muihin rauhallisempiin paikkoihin. Tarkista myös tienpientareet, sillä kissa on voinut myös jäädä auton alle.

7. Ota tarvittaessa yhteys Suomen Etsijäkoiraliitto ry:hyn. Vapaaehtoispohjalta toimiva yhdistys tarjoaa puhelinneuvontaa lemmikin karkaamistapauksissa ja tarjoaa tarvittaessa myös etsijäkoirapalveluita lemmikin löytymiseksi.