Ohjeita aran kissan omistajalle

Aran kissan kesyttäminen

Arat kissat viihtyvät uudessa kodissa alkuaikoina paljon sängyn, sohvan tai muun huonekalun alla. Arka kissa voi liikkua asunnossa vain yöaikaan eikä sen olemassaoloa välttämättä aluksi edes huomaa päivällä. Tämä kaikki on normaalia. Tällaisen aavekissan kanssa täytyy muistaa tarkkailla sen syömistä ja juomista sekä virtsaamista ja ulostamista. Tavaraa pitää siis mennä suusta sisään ja sen on tultava myös ulos. Virtsaamattomuus on hätätila, ulostamattomuus voi kieliä ummetuksesta. Yhtä kaikki molemmissa tapauksissa tarvitaan eläinlääkärin apua, jos mitään ei tule ulos.

Aran kissan on hyvä antaa tutustua uuteen paikkaan ja ihmisiin rauhassa. Jokainen kissa on erilainen, eikä missään ohjeessa voida antaa kovin tarkkoja neuvoja siitä, milloin tulisi tehdä mitäkin. Kappaleen lopussa on kuitenkin esitelty joitain kesytysvinkkejä, joita voi kokeilla ja tulkita, mikä tehoaa omaan kissaan parhaiten.

Jos kodissa on useampi huone, on kissan kulkua hyvä rajata aluksi vain osaan huoneista. Mieluiten siihen huoneeseen missä omistaja eniten viettää aikaa, esim. keittiö-olohuone-akselille. Tällöin kissa altistuu ihmisen läheisyyteen normaaliarjen yhteydessä. Tilanteet etenevät usein omalla painollaan ja omistaja itse huomaa mikä etenemistapa olisi paras. Arankaan kissan kanssa ei kannata olla liian varovainen, vaan omassa kodissa voi liikkua normaaliin tapaan. Tarkoitus on nimenomaan, että kissa tottuu ihmisten normaaliin liikkumiseen ja toimintaan asunnossa ja kodin arkisiin ääniin!

Alkujärkytyksen jälkeen on hyvä yrittää pienillä eleillä tai toimilla altistaa kissaa yhä enemmän ihmiselle. Jos kissalla on jokin tietty mukavuusalue, mitä lähemmäs se ei halua päästää ihmistä, on sitä hyvä pikkuhiljaa yrittää pienentää. Jalan tai käden siirtäminen lähemmäs kissaa rauhallisessa tilanteessa saa kissan usein valpastumaan, mutta pysymään paikoillaan. Ihminen pysyy liikahtamatta siihen asti, että kissa taas rentoutuu. Raajaa voi yrittää liikuttaa muutaman kerran hieman lähemmäs kissaa, mutta kerralla ei kannata ahdistaa liikaa. Hiljaa hyvää tulee! Etenkin käden ojentamisessa kissaa kohti on hyvä pitää mielessä, että kissa pelkää vaistomaisesti ylhäältä lähestyviä asioita. Kannattaa siis yrittää aina lähestyä kissaa samasta tasosta tai sen alapuolelta.

Muista oikeanlainen kommunikointi. Silmien siristely, rauhallinen/unelias räpyttely ja silmän iskeminen ovat rauhoittavia signaaleja. Myös ihminen voi käyttää näitä ja niiden perusteella voi tulkita myös kissan olotilaa. Silmät pyöreinä ja liikkumattomina tuijottava kissa on pelokas, joten sitä kannattaa yrittää rauhoitella rauhallisella silmäniskulla ja tuijottamisen välttämisellä. Kissan tunne-elämää ja elekieltä voi opiskella tarkemmin esim. Helena Telkänrannan hyvästä kissateoksesta nimeltä ”Matka kissan mieleen”.

Kesytyksessä oivallisia välineitä ovat pitkät leluhuiskut sekä namit. Leluhuiskuilla ihminen pysyy mukavan kaukana, mutta leikkihetki on samalla myös ihmiskontakti. Nameilla tai ruuan avulla kissan voi saada melko lähellekin, mutta kotihoitajan täytyy muistaa pysyä rauhallisena eikä tehdä äkkiliikkeitä.

Kun kesytyksessä on päästy siihen pisteeseen, että kissaa voi yrittää silittää, lähestyminen aloitetaan päästä. Käsi ojennetaan kissalle haisteltavaksi. Jos käden haistelu ei aiheuta suurempaa kavahtamista, ehkäpä vain epäluuloisen ilmeen, voi poskea koettaa hipaista tai nenää ”töötätä” sormenpäällä. Tässä vaiheessa kissa saattaa reagoida räpsäisemällä tassulla, joten kannattaa yrittää pitää käsi paikoillaan iskun ajan eikä repäistä sitä poispäin. Tällä tavoin kynnet saavat aikaan pienemmät ja vähemmän kivuliaat naarmut.

Kesytyksessä edetään siis kissan ehdoilla, vaikkakin painostaen kevyesti. Kissa yleensä näyttää itse mikä toimintamalli sille sopii parhaiten. Tärkeää on välttää kaikenlaisia äkkiliikkeitä ja muita ahdistavia toimia. Arkaa kissaa ei missään tapauksessa kannata yrittääkään tehdä sylikesyksi, vaan sitä hellitään rapsuttelemalla ja silittelemällä. Syli voi olla kesyllekin kissalle kauhun paikka, joten vältetään kahlitsevia otteita!

Pienten lasten kanssa on hyvä asettaa selvät säännöt sille, miten kissan kanssa käyttäydytään. Kissalla tulisi olla kodissa ”turva-alue”, esimerkiksi sen raapimispuu tai tietty huone, jossa oleillessaan se voi olla varma, ettei sitä lähestytä koskemismielessä. Innokaskin lapsi voi kanavoida tutustumishalunsa esimerkiksi kissan leikittämiseen huiskalelulla silittelyn sijaan. Myös lapsi kannattaa ohjeistaa hyvin välttämään nopeita liikkeitä ja esimerkiksi käden vetäisemistä pois, jos käy niin että kissa huitaisee tassulla.

Tiivistetty opas kesytyksen eri vaiheisiin

Ensimmäiset 1-2 viikkoa: Kissa viettää tämän ajan usein ainakin osittain eristetyssä tilassa, ja se toipuu vielä muuton aiheuttamasta shokista. Tärkeintä on saada kissan stressitasot laskemaan riittävän alhaalle, jotta se pystyy rentoutumaan. Jos kissa ei siedä vielä lainkaan ihmisen läsnäoloa, annetaan sen olla pääosin omissa oloissaan. Jos kissa kuitenkin päästää ihmisen lähelle, voi ensimmäisinäkin viikkoina jo tehdä ensimmäisiä siedätysharjoituksia.

  • Vietä aikaa samassa tilassa kissan kanssa pienen välimatkan päässä, mieluiten lattian tasolla. Lueskele kirjaa, kuuntele musiikkia. Kommunikoi kissan kanssa miukuen, kujertaen ja silmiä räpytellen.
  • Voit varovasti testata kissan sietorajoja lähestymällä ja ojentamalla kättä sen nuuhkittavaksi. Jos nämä vielä ahdistavat kissaa selvästi, jätä kokeilut yksittäisiin kertoihin.

Seuraavat 2-4 viikkoa: Kissa alkaa olla rentoutunut asunnossa yksin ollessaan. Se kykenee jo käsittelemään ihmisen läsnäoloa ja oppimaan sen sietämistä. Nyt on aika saada kissa rentoutumaan myös ihmisen läsnä ollessa. Ruoka ja leikki ovat parhaita apuvälineitä tähän! Rohkeampia kissoja voi jo alkaa siedättää kosketukseen: tämäkin on usein helpointa aloittaa ruokakupin äärellä.

  • Jos kissa tulee jo syömään ihmisen läsnä ollessa, pysyttele ruokakupin lähellä sen syödessä. Rohkeampaa kissaa voi koittaa silittää hellästi ruokailun yhteydessä. Voit myös tarjota nameja kädestä tai laittaa niitä maahan itsesi lähelle.
  • Erityisesti nuoret kissat rentoutuvat jopa ruokaa paremmin leikin äärellä. Keppilelujen kanssa voit houkutella kissaa liikkumaan lähelläsi. Leikin tuoksinnassa se saattaa jopa epähuomiossa koskea sinuun!

Jatkossa: Ensimmäisen kuukauden jälkeen arkojen kissojen käyttäytyminen vaihtelee jo todella paljon, ja kesytyksessä edetään kunkin yksilön ehdoilla. Tärkeintä on oppia lukemaan oman kissansa käytöstä ja löytää ne tilanteet, joissa se rentoutuu parhaiten. Jos kissa on kovin arka, jatketaan pidempään alkuaikojen harjoitusten parissa. Rohkeamman kissan kanssa voi kuitenkin jo alkaa tehdä monenlaisia kesyyntymistä auttavia harjoituksia.

  • Ala totuttaa kissaa rapsutuksiin. Vaikka se ei aluksi nauttisi kosketuksesta, ei kannata heti luovuttaa, useimmat kyllä hoksaavat jossain vaiheessa rapsuttelun ihanuuden! Nenätuuttauksesta voi edetä vähitellen pieniin silityksiin leuan alta tai poskista. Kissan syödessä tai leikkiessä voi myös silittää hellästi kylkiä tai koskea tassuja.
  • Kun kissa alkaa omatoimisesti hakea rapsutuksia, sitä voi varovasti alkaa totuttaa muunlaiseen käsittelyyn. Voit hieman nostaa sitä vatsan alta, aluksi kuitenkin vain hetken ajan niin, että kissan tassut kuitenkin pysyvät maassa. Rapsuttele paljon pään aluetta ja korvia, jotta korvien kunnon tarkastaminen helpottuu. Nosta välillä suupieliä, jotta kissa jossain vaiheessa tottuu myös suun tutkimiseen. Käsittele myös tassuja ja paina kevyesti anturoita, jolloin kynnet tulevat esiin.
  • Kaikkia harjoituksia voi vahvistaa namien avulla. Kissa palkkautuu ruoalla aivan samoin kuin koiratkin, vaikka koulutus on usein hitaampaa ja tarkempaa kuin koirien kanssa. Palkan on tultava välittömästi oikeasta toiminnasta. Jos kissa ei halua ottaa palkkaa kädestä, sen voi antaa myös maahan kissan viereen.
  • Ota myös kaverisi mukaan kesytykseen. Mitä useampaan ihmiseen kissa oppii luottamaan, sitä helpompaa sen on jatkossakin tottua uusiin ihmisiin. Houkuttele kissaa esiin ruoan ja lelujen avulla myös silloin, kun sinulla on vieraita.

Kissanvessat ja sisäsiisteys

Kissanvessan siisteys on ensisijaisen tärkeää, jos halutaan välttää epämieluisia vahinkoja. Kissanvessa siivotaan (vähintään) kaksi kertaa päivässä, vessoja olisi hyvä olla kissojen lukumäärää vastaava määrä ja kuiviketta tulee olla laatikossa riittävästi (=ei niukasti). Kuivikkeesta riippumatta laatikon sisältö tulee vaihtaa kokonaan ja se tulee pestä säännöllisesti noin kuukauden välein, sillä likainen laatikko ei houkuttele kissaa ja se kasvattaa riskiä ei-toivottuihin paikkoihin pissailuun. Vessa on pestävä kunnolla ja koko hiekka vaihdettava myös aina matokuurin jälkeen. Kissanvessan desinfioinnissa voi käyttää klooria tai Virkon S-puhdistusainetta. Klooria ei tule käyttää muualla kodissa puhdistusaineena, tästä kerrotaan lisää alempana.

Kissa on lähtökohtaisesti erittäin siisti eläin. Mikäli kissalla ilmenee sisäsiisteysongelmia, on niiden syytä aina pohdittava. Ongelmien ennaltaehkäisy on kaiken A ja O. Mikäli asunnossa on aikaisemmin ollut kissoja ja vahinkoja on sattunut, kissan nenä haistaa nämä vahingot varmasti, etenkin jos niitä ei ole putsattu asianmukaisesti. Jos asunnosta löytyy esimerkiksi sohva, nojatuoli tai jokin muu kankainen huonekalu, johon jokin kissa on pissannut useammin kuin kerran, kannattaa harkita ko. huonekalun pois heittämistä. Riski vahingoille kasvaa aina, jos asunnossa haisee jo valmiiksi virtsa väärissä paikoissa.

Mikäli asunto on ”pissavapaata” aluetta, tässä muutama vinkki, joilla se pysyy sellaisena:

  • Älä jätä hikisiä vaatteita, jumppakassia tms. kangasmyttyjä lattioille. Nämä houkuttelevat kissaa kuin kissaa pissaamaan niiden päälle. Lattialla lojuvat lehtikasat saattavat houkutella myös joitain yksilöitä tarpeilleen.
  • Huolehdi kissanvessan/vessojen siisteydestä.
  • Mieti tarkkaan kissanvessan sijainti. Kissa haluaa käydä tarpeillaan rauhassa, vessaa ei siis asunnon vilkkaimpaan paikkaan.
  • Älä sijoita vessaa ja ruokailupaikkaa vierekkäin. Et itsekään halua syödä vessassa!
  • ÄLÄ KÄYTÄ NORMAALISIIVOUKSESSA MITÄÄN KLOORIPOHJAISIA PUHDISTUSAINEITA! Ne sisältävät samoja tuoksuja, kuin kissan virtsa, joten ne vain yllyttävät kissaa tekemään tarpeensa vääriin paikkoihin. Käytä tavallista yleispuhdistusainetta, suosi ekologisia puhdistusaineita. Kemikaalihirviöt saattavat haista kissan nenään todella voimakkaasti.

Jos ongelmia tulee:

  • Putsaa kaikki vahingot huolellisesti. Paras, halvin ja ekologisin tapa poistaa hajut, niin etteivät ne haise kissankaan tarkkaan nenään, on käyttää puhdistusaineena etikkaliuosta. Väkiviinaetikkapullo maksaa kaupassa vain muutaman euron, tällainen kannattaa pitää kaapissa aina, kun taloudessa on kissoja.
  • Huolehdi erityisen tarkkaan vessojen siisteydestä, putsaa ja pese ne normaalia useammin.
  • Jos vahinko käy, kissa tekee tarpeensa väärään paikkaan, esimerkiksi huoneen nurkkaan, siirrä kissanvessa tähän paikkaan. Ehkä vessa on sen mielestä liian rauhattomalla paikalla, liian likainen tms. Vessan siirtäminen on hyvä toimenpide aluksi. Jos paikka on epäkäytännöllinen, sen voi siirtää parempaan paikkaan tilanteen tasaannuttua.
  • Ota käyttöön tilapäisesti vähintään yksi ylimääräinen vessa, jotta luvallisten pissapaikkojen määrä on maksimoitu. Ylimääräisen vessan voi poistaa käytöstä tilanteen normalisoiduttua.
  • Vaihda kuiviketta. Kissa ei välttämättä pidä kaikista hiekoista, joten tarjoa kissalle toisenlaista kuiviketta esim. toisessa vessassa. Näin näet suosiiko kissa toisenlaista hiekkaa tai puupohjaista kuiviketta.
  • Suojaa sängyt, sohvat, nojatuolit ym. huonekalut, jos on riski, että kissa tekee niihin tarpeensa. Hätäensiapuna voi käyttää vaikka jätesäkkejä tai mitä tahansa muovia, mikä estää virtsan pääsyn kankaaseen. Hyviksi todettuja apuvälineitä ovat muovitetut froteelakanat.

Mistä sitten tietää onko kyse vain väärästä hiekasta, elämänmuutoksen aiheuttamasta stressistä vai onko kissa mahdollisesti kipeä? Mikäli on aihetta epäillä virtsatietulehdusta tai -kiviä, kannattaa kissa käyttää hyvissä ajoin eläinlääkärissä, jotta sairaus voidaan eliminoida listalta. Virtsatietulehdus on kissalla akuutti ja kivulias, pahimmassa tapauksessa jopa kohtalokas sairaus. Kodissa edellä mainittuihin toimenpiteisiin ohipissaamisen ehkäisemiseksi on tärkeää ryhtyä välittömästi ongelman ilmettyä, jotta tapa ei pääse kroonistumaan!

Arka kissa eläinlääkäriin

Arankin kissan kanssa on voitava lähteä lääkärille, jos se sairastuu tai rokotukset pitää uusia. Kissa on myös voitava saada kantokoppaan esim. matkan takia ja äärimmäisessä tapauksessa vaikka tulipalon sattuessa. Arkaa kissaa ei yleensä kannata yrittää paljain käsin kiinni tarttumalla saada väkisin koppaan, tämä tyyli epäonnistuu lähes aina ja saattaa myös jättää ikävät jäljet käsivarsiin. Toimiva ja kissankin kannalta stressittömämpi tapa on saada kissa itse menemään koppaan joko ohjattuna tai nameilla/lelulla houkutellen. Kantokoppaa on hyvä pitää esillä jatkuvasti ilman oviritilää ja heitellä sinne nameja ja leluja, jotta kissa oppii ettei koppaan menemisessä ole mitään pelottavaa.

Mitä sitten on kissan ohjattu koppaan saaminen? Kun taito on hallussa, aran kissan saa sopivasta paikasta ohjattua menemään koppaan ison pyyhkeen tai viltin avulla. Pyyhkeestä voi tehdä kissan ympärille ”tunnelin”, jonka ainoa vapaa kulkusuunta on kantokopan sisään. Tarvittaessa kissaa voi pyyhkeen läpi hellästi työntää takapuolesta koppaan, mikäli se jähmettyy eikä lähde liikkumaan koppaa kohti. Helppoja ”tunnelintekopaikkoja” ovat esimerkiksi pesukoneen ja seinän välinen kapea tila (monen aran kissan lempipaikka alkuaikoina), hyllynaluset yms. Kissan mennessä tällaiseen paikkaan piiloon, asetetaan hitain liikkein kantokoppa kulkutien päätyyn suuaukko kissaa kohti. Tämän jälkeen peitetään edelleen hitaasti liikkuen kissalta muut avoimet kulkusuunnat pyyhkeillä. Pyyhe pingotetaan niin, ettei kissa pääse luikahtamaan sen alta, ja lopuksi kissa ohjataan pyyhkeeseen peitettynä menemään koppaan. Kun kissa on kopassa, pidetään pyyhettä käden kanssa kopan suuaukon edessä ja kiinnitetään oviritilä rauhallisesti paikoilleen.

Hieman aran, mutta käsittelyä sietävän kissan voi varmoilla otteilla saada koppaan ilman pyyhekonstejakin. Tällöin on hyvä asettaa koppa pystyasentoon ja laskea kissa koppaan takapää edellä. Näin kissa ei pysty yhtä tehokkaasti haraamaan tassuillaan vastaan.

Mikäli kissa ei ole käsiteltävä, sen voi eläinlääkärin vastaanotolla siirtää ns. rauhoitushäkkiin. Rauhoitushäkissä kissa on mahdollista saada ”puristettua” liikkumattomaksi reunaa vasten siksi aikaa, että sille voidaan antaa rauhoituspiikki tai rokote. Häkkiä käytetään lähes poikkeuksetta, jos eläinlääkäri kuulee kissan olevan arka tai vähän käsitelty. Hieman aran kissan käsittely saattaa kuitenkin onnistua ilman rauhoitushäkkiäkin, kun paikalla on vakaat apukädet tai parit, ja kissa ”kapaloidaan” tai peitetään käsittelyn ajaksi pyyhkeillä.

Lue yksityiskohtaisempia ohjeita arkojen kissojen käsittelyyn täältä!

Aran kissan lääkintä

Joskus kissa saa eläinlääkäriltä mukaan esimerkiksi kipulääkettä tai antibiootteja, jotka pitäisi saada annettua kissalle suoraan suuhun. Tässä apuna ovat maltti, rauhallisuus, määrätietoiset otteet ja iso pyyhe. Kissa on järkevintä kääriä pyyhkeen sisään ”kapaloon”, jotta se ei pääse pyristelemään karkuun ja/tai raapimaan lääkitsijäänsä verille. Koko ajan on tärkeää, että ympäröivä tila on rauhallinen ja lääkitsijä itse pitää malttinsa, vaikka kissa kuinka haraisi vastaan. Tukeva, mutta hellävarainen ote niskasta voi rauhoittaa kissan pyristelyä ja helpottaa lääkkeen suuhun saamista. Monen lääkkeen voi myös jauhaa, sekoittaa veteen ja antaa ruiskulla suuhun. Kissa nielaisee nesteen yleensä refleksinomaisesti, kun taas pillerin nielaiseminen saattaa vaatia kurkun hieromista ja lääkkeen työntämistä syvälle kurkkuun.

Nämä keinot ovat mahdollisia vain kiinniotettavan kissan kanssa. Jos kissa on kovin arka, eikä sen lääkitseminen käsin ole missään tapauksessa mahdollista, voi eläinlääkäriltä tiedustella mahdollisuutta esim. pitkään vaikuttavan, injektiona annetun antibiootin käyttöön. Antibiootit ovat yleensä niin pahan makuisia, ettei niitä ole millään mahdollista saada menemään ruoan mukana. Sen sijaan esimerkiksi matolääkkeitä löytyy mauttomina (esim. Axilur), jolloin ne saa aralla kissalla yleensä menemään alas ruoan joukkoon hienonnettuna.

 

 

Jos ohjeista huolimatta tuntuu, että kaipaat neuvoja aran kissan kanssa, älä epäröi ottaa yhteyttä auttajatahoihin! Eläinsuojeluyhdistystoimijat ovat keränneet tietotaitoa lukemattomien kissojen parissa, joten konsteja löytyy yleensä ongelmaan kuin ongelmaan!

Artikkelin on kirjoittanut Dewi ry:n puheenjohtaja Anna Koskela

Lataa tulostettava ohje tästä!