(FIV-)Positiivisia kissatarinoita

Syksyllä 2016 se tapahtui pitkästä aikaa. Vastaan osui kissapopulaatio, jossa FIV (Feline Immunodeficiency Virus = kissojen immuunikatovirus eli ”kissojen HIV”) oli päässyt jylläämään. Yhdeksän kissaa, neljä FIV-positiivista. Huoli alkoi välittömästi: Miten pitkällä niiden taudinkuvat ovat? Mitä kotihoitoon siirtymisen aiheuttama stressi tekee niiden terveydelle? Ja se suurin kysymys: mistä löydämme niille pysyvät kodit?

FIV ei ole kissoilla kovin yleinen tauti, sillä aivan kuten ihmisten HIVkin se tarttuu ainoastaan veri- tai limakalvokontaktissa. Erään arvion mukaan vain noin 1-2 % Suomen kissoista kantaa FIV-tartuntaa. Alueellisia eroja kuitenkin löytyy, ja esimerkiksi Pirkanmaalla toimivan eläinsuojeluyhdistyksen mukaan heille tulevista kissoista jopa 7 %:lla todetaan FIV. Varsinais-Suomessa tilanne on ilmeisesti lohdullisempi, sillä ainakin Dewille FIV-positiivisia kissoja tulee todella harvoin, ei edes joka vuosi. FIViin ei tällä hetkellä ole mitään toimivaa lääkitystä tai rokotetta, ja se johtaa aina lopulta kissan kuolemaan. Siksi Dewi on jo vuosikaudet testannut kaikki kissansa FIVin (ja FeLVin, kissaleukoosin) varalta ennen uuteen kotiin luovuttamista. Testi on verrattain luotettava eikä kovinkaan kallis. Alle puolivuotiaita kissoja ei yleensä testata, sillä niiden testitulos ei ole vielä luotettava. Tarkempaa tietoa FIVin taudinkuvasta voit lukea TÄÄLTÄ.

Kun sitten tulee se kerta, jolloin FIV-testi antaa positiivisen tuloksen, joudumme heti käynnistämään eräänlaisen riskianalyysin. Koska FIV on kuolemaan johtava tauti, ovat sitä sairastavan kissan adoptointimahdollisuudet lähtökohtaisesti varsin huonot. Jos kissa on arka, saattaa sen kokema stressi kotihoidon alkuvaiheessa nopeuttaa taudin etenemistä. Jos kissalla on FIVin lisäksi muita sairauksia, huononee ennuste jälleen. Onko todennäköistä, että kissa voisi elää sairaanakin onnellista kissanelämää, vai olisiko armollisempaa päästää se ikiuneen hyvissä ajoin? Harkitsemme asiaa jokaisen kissan kohdalla erikseen, mutta useimmiten päädymme kuitenkin ensimmäiseen emmekä jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Syksyn 2016 FIV-positiivisten kissojen kohdalla vain yhden kanssa punnittiin pitempään hoidon ja eutanasian välillä. Lopulta päädyimme hoitamaan myös tämän kissan luovutuskuntoon, ja päätös oli oikea. Seuraavissa kappaleissa kerromme, miksi!

Yrmy, Killi, Siro ja Pelokas, siinä Dewille tuolloin tullut FIV-nelikko. Koska tässä hommassa asiat menevät aina mahdollisimman mutkikkaiksi, kaikki sijoitettiin aluksi sijaiskoteihin yhdessä jonkin saman populaation terveen kissan kanssa. Kun testitulokset selvisivät, alkoi kunnon kissakaruselli: FIV-positiiviset kissat oli mahdollisimman nopeasti erotettava terveistä kavereistaan tartunnan välttämiseksi. Tartunnan saaneet kissat pyrittiin sijoittamaan pareittain, sillä toinen FIV-positiivinen kissa on niille ainoa mahdollinen lajikumppani niiden loppuelämän ajan. Pelokkaalla oli kuitenkin FIVin lisäksi paha väiveongelma, joten se piti aluksi sijoittaa uuteen sijaiskotiin yksinään.

Yrmy ja Killi

Yrmy ja Pelokas olivat nimiensä mukaisesti Dewille tullessaan melko arkoja kissoja. Yrmy kuitenkin rohkaistui pian saatuaan kaverikseen huomattavasti kesymmän Killi-neidin. Kaverukset tulevat hyvin juttuun ja Yrmykin nauttii jo täysillä silityksistä Killin näytettyä ensin mallia. Molemmat kissat on arvioitu nuoriksi, korkeintaan parin vuoden ikäisiksi, ja niiden yleiskunto todettiin lääkärillä hyväksi. Yrmy tosin sai kertaalleen allergisen ihoreaktion, mutta vaiva saatiin kuriin kortisonipistoksella ja ruokavalion muuttamisen jälkeen vaiva ei ole toistunut. Näiden kissojen kohdalla ei kauaa tarvinut miettiä, olisiko kotikissan elämä niille FIVin kantajina huono vaihtoehto: Molemmilla on todennäköisesti runsaasti elinvuosia edessään, ja yhdessä ne mitä ilmeisimmin nauttivat elostaan sisäkissoina. Yrmy ja Killi alettiinkin etsiän nimenomaan yhteistä kotia myös loppuelämäkseen.

Pelokkaalla asiat eivät olleet yhtä hyvin. Ensimmäisellä eläinlääkärikäynnillä se oli selvästi aneeminen väiveiden takia, ja sen arvioitiin olevan muita kissoja huomattavasti vanhempi, todennäköisesti 6-7-vuotias, mahdollisesti vanhempikin. Lisäksi sen hampaat olivat huonossa kunnossa ja vaativat pikaista hoitoa. Vaivat varmasti tekivät kissalle huonon olon, ja ensimmäisinä viikkoina Pelokas vetäytyikin kuoreensa eikä osoittanut kesyyntymisen merkkejä. Kun loishäädöt saatiin tehtyä, kissa piristyi selvästi. Tässäkin kohtaa kuitenkin mietittiin vielä, lähdetäänkö Pelokkaalle tekemään kallista hammasremonttia, sillä kissa oli edelleen arka eikä kesyyntymisestä ollut kovin paljon merkkejä. Lopulta kuitenkin päädyttiin siihen, että hoidetaan: hampaat varmasti aiheuttivat kipuja ja se todennäköisesti vaikutti myös arkuuteen. Pelokkaallekin haluttiin antaa mahdollisuus, kun muut kissat samasta populaatiosta olivat kuitenkin kesyyntyneet hyvin nopeasti.

Siro ja Pelokas

Hammaslääkärissä paljastui, että Pelokasta vaivasi pitkittyneen ientulehduksen aiheuttama kudostulehdus, jota ei koskaan saataisi täysin parannettua. Se on kuitenkin mahdollista pitää kurissa säännöllisellä hammaskivenpoistolla, joten eläinlääkärin mukaan Pelokas pystyisi elämään vaivan kanssa kivutonta elämää. Samoihin aikoihin hammaslääkärin kanssa Pelokas siirrettiin yhteiseen sijaiskotiin Siro-kissan kanssa, joka niinikään oli antanut testeissä FIV-positiivisen tuloksen. Siro oli kärsinyt hengitystieinfektiosta, mutta se parani antibioottihoidolla ja taudista huolimatta kissaneiti oli kesyyntynyt varsinaiseksi rakkauspakkaukseksi sijaiskodissaan. Kun Pelokas muutti Siron kaveriksi, se alkoi lähes välittömästi rohkaistua: Ensimmäiset päivät kissoja pidettiin varmuuden vuoksi eri huoneissa, mutta yön aikana Pelokas oli itse avannut kissoja erottavan oven ja painunut kaverinsa luo. Kukaan ei tiedä millä oli suurempi vaikutus, kaverin saamisella vai kremppojen paranemisella, mutta vain parin viikon kuluttua kissojen yhdistämisestä Pelokastakin sai jo silitellä! Niinpä Pelokas ja Sirokin alkoivat etsiä yhteistä kotia.

Aikaa kului ja kissoista ei tullut kyselyitä vaikka ne olivatkin kaikki kesyjä siliteltäviä kissoja. FIV pelottaa jo terminä ihmisiä eikä takuita siitä kuinka pitkään kissa pysyy terveenä ja hyvinvoivana ole.
Alkuvuodesta 2018 puhelin pirisee.  Soittaja on miettinyt yhden tai kahden kissan hankintaa, muttei ole osannut oikein päättää ja pyytää apua pohdintaan sekä siihen mitkä Dewin kissoista voisivat sopia hänelle. Lopulta kotiehdokas lähtee tapaamaan niin Yrmyä ja Killiä kuin yksin kotia etsivää Loimua.
Se oli rakkautta ensi tapaamisella ja Yrmy ja Killi pääsivät muuttamaan uuteen kotiin huhtikuussa 2018.

Nyt enää Pelokas ja Siro ovat yhdistyksellä tuosta syksyllä 2016 tulleesta 9 kissan populaatiosta. Ne ovat kiertäneet useita sijaiskoteja tässä melkein kahdessa vuodessa ja niiden kiertely ja aika yhdistyksellä on loppusuoralla. Niiden pitkäaikaisimmalla sijaiskodilla on taas alkusyksystä mahdollisuus ottaa kissoja ja hän onkin ilmoittanut adoptoivansa kaksikon.