Loponen

Loponen sai jäädä kaverinsa Mustikan kanssa viettämään leppoisia lemmikkikissan päiviä sijaiskotiin loppuelämäkseen.
Ihmistä Loponen ei vielä päästä aivan rapsutusetäisyydelle, eikä siedä vieraita ihmisiä juuri lainkaan. Kissakavereiden kanssa hän sen sijaan tulee toimeen mainiosti.

Loponen saapui sijaiskotiinsa Minna Canthin päivänä säikkynä ja naarmuilla. Ihmistä raukka pelkäsi enemmän kuin mitään muuta ja puolusti rauhaansa välillä aggressiivisestikin. Mustikka otti tulokkaan heti suojiinsa ja siitä lähtien kaksikko on ollut erottamaton. Mustikka on Loposelle kuin isoveli, jonka selän ja hännän takaa on turvallista seurailla sijaiskodin elämää.

Muutaman kuukauden ärhentelyn ja piilottelun jälkeen Loponen rentoutui ja alkoi kiinnostua ihmisistä ihan konkreettisesti. Ensimmäiset kosketukset hän teki läpsimällä nukkujan varpaita ja sormia. Tätä leikkiä hän jatkaa edelleenkin ja se vasta onkin mukavaa yhteistä puuhaa sijaisemännän kanssa!

Muita Loposen lempiaskareita ovat leikkikalujen, pahvilaatikoiden, lyijykynien ym. hampaisiin osuvien esineiden pureskelu. Nopeutta poika treenaa erityisesti syöksähtelemällä sohvan ja tuolien alle tai juoksentelemalla päättömästi ympäri asuntoa. Vauhdikas veijari on täynnä kujeita ja keksintöjä, ja huolimaton emäntä voikin aamulla törmätä niin kaatuneisiin suolasirottimiin kuin teurastettuihin leluhiiriinkin.

Vauhdikkaasta luonteestaan huolimatta Loponen on herkkä ja altis muutoksille sekä stressitilanteille. Stressaantuneena saattaa vahingossa päästä pissakin väärään paikkaan, vaikka muuten tarkka ja siisti poika onkin. Stressiherkkyyden ja taipumuksensa puolustaa itseään tarvittaessa agressiivisestikin vuoksi vauhdikkaat lapsiperheet ovatko Loposelle sopimattomia kotiehdokkaita.

Loponen on viime kuukausina kesyyntynyt vauhdilla ja nukkuu mielellään ihmisen läheisyydessä – toki tiukasti kylki kyljessä Mustikan kanssa. Poika on perso herkuille, joita uskaltaa tulla melko läheltäkin noukkimaan. Uuteen kotiin totuttuaan Loposesta saakin veikeän ja seurallisen kissan!