Viima

Viima alias Kummituskissa pääsi muuttamaan samasta paikasta lähtöisin olevan Aava-kissan kanssa samaan kotiin heinäkuussa 2018.Kuulumisia sijaiskodista 16.5.

Viima alkaa olla jo hyvin kotikissamainen otus. Villiydestä ei ole jäljellä enää juurikaan mitään.

Päivät Viima viettää kotikissamaisesti joko jossain (lue missä vain ja kaikkialla) pötkötellen, ruokaa vaatien tai muiden elävien olentojen hermoja koetellessa. Viima on leikkisä, sosiaalinen ja puhelias tyttö. Se kaipaisi kovasti energistä leikkikaveria, joka jaksaisi sen kanssa riehua. Sijaiskodin vanhuskissat eivät juuri jaksa sen tahtiin temmeltää. Koirakin on turhan iso ja tylsä, ja väistelee vain, kun Viima yrittää pyydystää sen tassuja sohvan alta käsin. Ja ihmiset väittää, että niiden varpaiden pyydystäminen peiton läpi ei muka käy päinsä. Ihme tyyppejä.

Lapsia ja sijaisperheen isäntää Viimaa vielä väistää käytävällä ja välillä muutenkin. Lasten suhteen on valpas, mutta vaihtelevasti päästää lapsetkin silittelemään itseään. Parhaiten tämä onnistuu jos Viima on perheen emännän ja muiden kissojen kanssa esim sohvalla pötköttämässä. Silloin Viima tuntee olonsa sopivan turvalliseksi.

Sijaisperheen emäntää Viima ei väistele, päinvastoin! Arvon kissaneidin mielestä on täysin asiaankuuluvaa yrittää kaikin keinoin kampata emäntä tämän kävellessä asunnossa. Emäntä saa myös nostella Viimaa syliin ja kanniskella ympäriinsä mielin määrin. Viima tulee myös luokse kutsusta! Viima reagoi erityisesti emännän kimeällä äänellä lausumiin lempinimiin: ”Viimamon” ja ”Tirriäinen”, ja tietysti juttelee takaisin, kun sille höpöttää. Viima osallistuu mielellään myös erinäisiin projekteihin, kuten huonekalujen kokoamiseen. Viima istuu vieressä ja kommentoi, kiipeilee koottavan esineen päällä, tai leikkii ruuveilla tms.

Näykkiminenkin on lähes poistunut Viiman repertuaarista. Hieman kevyttä hammasta saattaa tulla leikin lomassa tai jos Viima haluaa sylistä pois.

Viima on kaikin puolin aivan upea kissaneiti, josta varmasti kuoriutuu päivä päivältä yhä upeampi.
***

Ensimmäiset kuukaudet sijaiskodissa Viima vietti omassa isossa huoneessaan. Alkuun hän pysyi visusti piilossa missä tahansa mahtui olemaankaan. Kunkin piilopaikan paljastuttua piti aina etsiä uusi. Oikein tarkkasilmäinen saattoi nähdä valkoisen vilahduksen mennessään hänen huoneeseensa – ja tietysti ruoat hävisivät ja hiekkalaatikkoon ilmestyi täytettä (Viima oli alusta asti täysin sisäsiisti). Tästä tuli ensimmäinen nimitys: kummituskissa.

Neidin kesyyntyminen lähti käyntiin lääkärin jälkeen kun hieman tokkurainen neiti antoi rapsutella itseään. Taisipa tuolloin hoksata, että se siliteltävänä oleminen onkin oikeastaan ihan mukavaa puuhaa. Leikkauksesta ensin toivuttuaan neiti pääsikin tutustumaan sijaiskodin muihin karvakasoihin. Viima tykkäsi heti hirmuisesti toisista kissoista. Vaikka ne olivat aluksi vähän tylyjä, Viima ei luovuttanut. Pienten alkukankeuksien jälkeen Viima hyväksyttiin joukon jatkoksi, ja siitä se sitten nopeasti lähtikin.

Viima katsoi esimerkkiä muista kissoista, ja uskalsikin nopeasti jo tulla varovasti hakemaan silityksiä. Iso koira oli aluksi vähän jännä, mutta siihenkin totuttiin nopeasti, ja nyt sitä pusketaan ja sen jaloissa pyöritään iloisesti. Ihmislapset on vähän outoja vilkkaine liikkeineen, mutta kyllä niiltäkin uskaltaa rapsuja hakea jos ne ovat paikallaan. Imuriakin on rohkeasti vahdittu ihan läheltä, tosin kulman takaa turvasta.
Vierestä kävelevä ihminen on vielä hieman pelottava ja monesti Viima pinkaiseekin pakoon.  Sen sijaan kohti kurottava käsi tiedetään jo kutsuksi silitykseen, eikä se ole enää pelottava juttu ollenkaan. Viiman saa myös nostaa syliin ja kantaa.

Viima on alkanut rentoutumisen myötä myös leikkimään leluilla. Varsinkin iltaisin/öisin vedetään hirmuista vauhtia pitkin taloa, niin että tavarat vaan lentelevät. Viima pyydystää taitavasti esimerkiksi lapasia.  Ja saipa hän vihdoin maaniteltua pappakissa Pönpönin vähän myös painimaan kanssaan.

Ainoa ongelma on pieni näykkiminen, mitä Viima harrastaa silittelyn yhteydessä. Hän puskee kättä kovasti ja sitten saattaa nuolaista ja/tai näykkäistä hieman samalla. Minkäs sille mahtaa, kun ei ole päässyt harjottelemaan tätä rapsutteluhommaa aiemmin. Siitä ollaan nyt yritetty mahdollisimman lempeästi mutta kuitenkin jämäkästi harjoitella pois ja harjoittelua tulee jatkaa omassa loppuelämän kodissa.