Maskun loukutus osa 2

Dewi on vastaanottanut ja tulee vielä vastaanottamaan muutaman kissan Maskun loukutuksesta ennen kuin se saadaan vietyä loppuun. Tähän mennessä olemme saaneet olla mukana melkein 20 kissan kuntoutuksessa.

Ensimmäinen maskulaiset saapuivat Dewille viime vuoden marraskuussa, ensin Hilarius ja sitten Elmeri ja Viima. Tämän vuoden puolella olemme sitten saaneet sijaiskotiemme elämään useita maskulaisia, kuten Aavan, Paavon ja Rockiin.

Hilarius uudessa kodissaan

Hilarius oli tullessaan 8kk ikäinen nuorukainen ja se kesyyntyi sijaiskodissa hienosti vaikka vierastikin vielä hieman ihmisiä.
Kesyyntyminen eteni niin hienosti, että se pääsi muuttamaan uuteen kotiin heti tammikuun alussa.
Omassa kodissa Hilariuksesta on kasvanut vankka, hyvinvoiva ja hyväluontoinen kolli, joka viihtyy perheen ja talouden toisen kissan Wiggyn kanssa, josta on tullut sen ylin ystävä. Hilarius tulee perheenjäseniä ulko-ovelle vastaan ja nukkuu mielellään ihmisen vieressä sekä tulee sohvalle viereen kiehnäämään ja kättä nuolemaan.
Hilarius taitaa aavistaa millainen onnenpotku sillä kävikään kun pääsi Dewin ja sitä kautta uuden kodin hoiviin.

Elmeri tammikuussa 2018

Elmeri taas oli yksi pienimmistä populaatiosta loukutetuista pennuista, vain 7-8 viikon ikäinen, mahdollisesti pienempikin. Se pääsi asustelemaan luovutusikään asti Dewin sijaiskodissa ja saatuaan kaksi rokotusta ja toivuttuaan muutaman päivän ajan kastraatiosta se pääsi loukutuksessa mukana olevan pariskunnan omaksi kissaksi.
Nykyään Elmeristä on kasvanut upea vuoden ikäinen erittäin leikkisä kollikissa. Nuorukainen rakastaa kaikki mahdollisia ihmisiä ja eläimiä eikä se tiedä parempaa paikkaa rapsutuksien vastaanottamiselle kuin ihmisen syli, jossa on hyvä myös torkahtaa. Vastikään Elmeristä ja hänen perheestään on tullut Dewin sijaiskoti, joten kolli on päässyt kesytyskissaksi ja opettamaan muille pennuille miten ihmisen kanssa kannattaa toimia.

 

Maaliskuussa saimme eläinsuojeluvalvoja Heidi Leyser-Kopralta yhteydenoton, että hoitola on hetkellisesti sulkutilassa sairaan merikotkan vuoksi eivätkä voi ottaa eläimiä vastaan ja eräässä autossa on maskulainen, jolle pitäisi saada paikkaa. Dewiltä löytyi hätämajoituspaikka kissalle, joka ristittiin Rockiiksi ja josta tuli näin ainoa maskulainen, joka ei kiertänyt Turun eläinhoiton kautta meille. Hätämajoitus muuttui sijaiskodiksi ja Rockii osoittautui meille tulleista kissoista koko populaation haasteelisimmaksi. Arviolta vuonna 2010 syntynyt kolliherra kun ei tajunnut alkuun lainkaan hiekkalaatikon merkitystä ja sijaiskoti jo pohti vuoraavansa koko eristystilan lattian vessalaatikoilla. Sen lisäksi se osoittautui muuta porukkaa aremmaksi ja sen kuntoutusta on hidastanut kipeä suu, josta jouduttiin poistamaan useita hampaita, että herra saatiin kivuttomaksi.

Suurinpiirtein samanikäiset nuoret neidot Aava ja Viima kesyyntyivät molemmat omissa sijaiskodeissaan rauhalliseen tahtiin. Kun kotiehdokas ihastui Aavaan ehdotimme kahden kissan ottamista, 

Aava uudessa kodissa

kissoista olisi toisilleen seuraa ja monesti kissasosiaaliset kissat jäävät kaipaamaan lajiseuraa, jos se niiltä jää pois.  Viima oli looginen vaihtoehto kaveriksi Aavalle. Neidot ovat samasta paikasta ja näin ollen olleet tekemisissä toistensa kanssa jo aiemmin, jos eivät jopa ole samasta pentueesta.
Uudessa kodissa molemmat kissat ovat osoittautuneet tosi ihmisystävällisiksi. Viima vaatii huomiota aina, kun mahdollista; niin emännältä kuin vierailta. Sen ehdoton lempilelu on sijaiskodista mukaan saatu lapanen, jonka se tuo usein ihmiselle heitettäväksi. Aava taas rakastaa silityksiä ja kehrää kovaan ääneen, kun sen päätä rapsuttaa. Vieraat se ottaa silti vastaan jostain turvallisesta paikasta kuten lempipaikalta kiipeilytelineen pussissa.

Samassa sijaiskodissa maskulaisten nuorukaisten Vekin ja Veikan kanssa asustellutta kaksivuotiasta Paavoa ei loukkuun meneminen kiinnostanut. Se jouduttiin ottamaan kiinni haavilla sen jälkeen kun huomattiin, että sen jalassa on jotain vikaa. Äkäisellä sähinäkasalla oli paise etujalassa ja se hoidettiin eläinlääkärissä kuntoon.
Vaikka Paavo oli aluksi hurjan pelokas ja aggressiivinen, se hoksasi melko nopeasti, ettei sisätiloissa olo ole oikeastaan yhtään hullumpaa. Muutamassa kuukaudessa se rentoutui niin, ettei se enää  viitsi reagoida edes vieraaseen ihmiseen samassa huoneessa, vaan köllöttelee rauhassa omassa paikassaan kunhan hullu ihminen ei yritä tunkea iholle. Paavon omat ihmiset ovat saaneet kissan luottamuksen ja herrasta varmasti kuoriutuu oiva rapsuteltava kesykissa ajan kanssa.