Vilma

Minä olen Vilma. Olen arviolta helmikuussa 2018 syntynyt neitonen, joka loukutettiin toukokuussa Maskusta. Näin nuoreksi kissaksi olen muuttanut paljon. Muutin ensin sijaiskotiin, sitten toiseen sijaiskotiin ja sitten muutimme sijaiskotini kanssa ja toukokuussa 2019 muutin loppuelämän kotiin.

Päivitys 20.4.2019 Vilmasta on tulossa kova likka juttelemaan: erityisesti silloin, jos keskustelu liittyy ruokaan. Jos ruoka-aika on päässyt venähtämään, hän kyllä etsii ihmisen, jolta mennä vaatimaan ruokaa lautaselle: tosin hyvin kiltisti, sillä hänen mau’unta muistuttaa edelleen ennemmin alle luovutusikäisen kissavauvan miu’untaa.
Vilma on alkanut entistä enemmän kiinnostua ihmisistä. Kun joku tulee kylään, hän saattaa vielä varmuuden vuoksi pinkaista piiloon. Mutta noin vartissa voi tuntea tuijotuksen takaraivossa, kun Vilma on ilmestynyt jostain tarkkailemaan tilannetta. Koska hän on perso ruualle, hän tulee jopa syömään vieraiden kädestä ja uskaltautuu ihmisten keskelle.
Sijaiskodin emännän kanssa puolestaan luottamus on jäänyt vähemmälle, todennäköisesti traumaattisten eläinlääkärireissujen takia, jotka on pitänyt tehdä silloin, kun Vilmalla ei ole ollut juuri mitään luottoa ihmisiin. Ihmiset, jotka Vilma on tavannut muutaman kerran, saavat jo ohittaa hänet niin, että hän pysyy makuulla. Sijaiskodin emännän kohdalla hän nousee istumaan tai pinkaisee edelleen karkuun. Muiden ihmisten nähden Vilma on jo pidemmän aikaa ollut niin rentoutunut, että on voinut nukkua näkösällä. Sijaiskodin emännän kanssa luottamus on palautunut niin vähitellen, että vasta nyt keväällä Vilma on alkanut nukkua hänenkin ollessa samassa tilassa.
Sijaiskodin oman kissan kanssa Vilma on ollut alusta asti hyvää pataa, ja aluksi Vilma uskaltautui ihmisten lähelle toisen kissan turvin. Vaikka sijaiskodin emännän kanssa suurta luottamusta ei olekaan, Vilma mieltää hänet turvalliseksi silloin, kun tämä on nukkumassa. Vilma hakeutuu hänen jalkopäähänsä nukkumaan, erityisesti silloin, jos toinenkin kissa on hypännyt sänkyyn unille.
Vilma leikkii sekä yksin että toisen kissan kanssa. Hänellä on kahdenlaisia leluja: niitä, jotka on yhdessä yössä revitty kappaleiksi, ja niitä, joita kanniskellaan ympäri asuntoa. Vilma myös reagoi eri tavalla tuttuihin ja täysin vieraisiin ihmisiin: silloin, kun joku alkaa olla jo tuttu naama, hän ei enää juokse sängyn alle rohkaistumaan vaan saattaa jopa tulla moikkaamaan eteiseen.
** **

Tulen hyvin toimeen muiden kissojen kanssa, jos saan rauhassa tehdä tuttavuutta. Minulla pitää olla oma piilo, esimerkiksi ihan vain sängyn alla, jonne voin pinkaista keräämään rohkeutta. Miu’un edelleen kuin kissavauva, ja kesällä minulla menikin vielä miukumiset ja sähinät sekaisin. Lisäksi olen jäänyt aika pienikokoiseksi kissaksi!

Sijaiskodissa minut tunnetaan Vilmana, Vilmiksenä, Vilma-Lottana, Villi Vilmana ja Sähinkäisenä. Mutta sähissyt en ole enää pitkään aikaan! Olen alkanut pikkuhiljaa kiinnostua ihmisistä ja jopa tykätä niistä. Tiedän, mitä tarkoittaa ”Onko sulla nälkä?” tai että ”Täällä olis ruokaa!”. Riennän ruokakupilleni ja miu’un innoissani. Kun saan märkäruokaa, minua saa vähän silitelläkin. Saatan jopa puskea kättä, koska olen niin ilahtunut ruuasta. Mutta hetkessä saatan taas ahdistua, että herran jestas, miten lähelle päästinkään ihmisen!
Tulevassa kodissa minulla pitäisi olla kissakaveri, joka näyttäisi minulle mallia, että ihmiset on kivoja. Osaan kyllä leikkiä yksinkin, mieluiten silloin, kun ihmiset eivät ole katsomassa. Mutta tykkään siitäkin, kun ihmiset leikittävät minua! Vieraat ihmiset ovat vielä aika jännittäviä juttuja, mutta jos jaksaa odottaa, niin kyllä minä rohkaistun. Lämpenen hitaasti, mutta varmasti.
Miu miuu!
-Vilma
Minun kesyyntymisen vaiheita voi katsoa Instagramista: