Horus

Neljävuotias (syntymävuodeksi arvioitu 2015) Horus etsii loppuelämän kotia. PÄIVITETTY 13.10.2019

Päivitys lokakuu 2019:

Saimme ihanan pitkän tekstin siitä mitä Horukselle kuuluu sijaiskodissaan. Hän olisi jo aikalailla valmis omaan kotiinsa, jossa voisi jatkaa sydänten murskaamista rakkaudellaan.

Noin 8-9 kuukautta sitten luokseni tuli ensimmäinen suojakotikissani Risto, nimi joka oli äkkiseltään
eläinlääkäriä varten keksitty ja jota kissa ei tunnistanut edes. Aloinkin pian kutsua Ristoa
Horukseksi, egyptiläinen uudelleensyntymisen jumala joka osoittautui varsin sopivaksi Horuksen
kohdalla.
Aluksi, parin ensimmäisen viikona aikana sai vain viitteitä että talossa ylipäätään on kissa. Hän oli
rakentamassani suojassa ja liikkui piilosta toiseen, joita olin valmistellut häntä varten. Vain öisin kuuli
kissan ja ruoat kävi syömässä sekä parin aran päivän jälkeen ja parin piiloon pissaamisen jälkeen, löysi
Horus nopeasti hiekkalaatikon. Jonka siisteydestä onkin hyvin tarkka ja ilmoittaa maukumisella että tarvis
siivota kun kävin juuri pikku pissillä!
Annoin hänelle paljon tilaa, mutta myös totutin häntä jatkuvasti itseeni, ihan vain olemalla lähellä hänen
piilopaikkaansa, vähän herkuilla ja olen höpertynyt sen verran että puhumme paljon. Eli puhun yksin
ihmistä, mutta kommunikoimme kissaa myös. Esim kun menen nukkumaan ja päästän kurmaus äänen,
säntää Horus nykyään nopeasti sänkyyn rapsutettavaksi kunnes etsii mukavan paikan johon nukahtaa
viereeni.

Mutta 5-6kk se otti että sain edes koskea häntä. Aluksi ihmiskädet olivat hänelle suuri kummastuksen
aihe ja melkein mahdotonta oli olla käymättä käsiksi, nykyään rapsutukset kyllä kelpaa enemmän kuin
hyvin ja niitä jo vaaditaankin, mutta Horus rakastaa erityisesti naamapusuttelua.
Hän saattaa nousta takajaloilleen ja toisella tasulla minusta tukea ottaen nousta mahdollisimman ylös
antaakseen minulle nenäpuskun! Hän ymmärtää että kynsiminen sattuu minuun ja kun hän nykyään
”tassuttelee” eli ”tamppaa” osaa Horus katsoa että tekee sen tyynyä tai peittoa vasten jottei satuttaisi
minua. Välillä kun rapsuttelusta tulee leikkisäksi, saattaa hän käydä käteen kiinni kevyesti hampaillaan, mutta lopettaa heti kun sanon ei ja päästää irti ilman että iho on mistään kohtaa rikki. Välillä naarmuja on ollut käsissäni hurjan leikin jälkeen, Ei siis välttämättä sovellu lapsiperheeseen, koska saattaa välillä innostua liikaa.

Kun hän alun pelokkuuden jälkeen alkoi luottaa minuun, alkoi hän myös luottaa että tämä on hänen
aluettaan jossa hän on turvassa. Sillä aika nopeasti hän tulee moikkaamaan ja hieman huomiota
hakemaan aina kun asuntoon tulee ihminen, tuttu tai vieras. Ja hän on tätä nykyä yhtä turvallisen rento
vieraankin ihmisen kanssa, joskin minun syliini hän tulee nukkumaan ja loikoilemaan. Häntä ei nosteta
syliin, Horus tulee kun haluaa ja kokee olonsa turvalliseksi. Hänen tahdillaan edetessä en pidä
mitenkään mahdottomana etteikö hän voisi elää myös toisen kissan kanssa, kunhan se on pentu tai
muuten tosi rauhallinen tapaus.

Horus on leikkisä ja saa tällä hetkellä hurjasti huvia hiuspampuloistani ja golf-palloista, Horus osaa
viihdyttää itseään mutta kaipaa virikkeitä ja kontaktia. Nykyinen keppi jonka päässä lelu oli pitkään
yhteinen leikkikalumme joka näkyykin sen tuhotusta kunnosta. Hieman hän kadotti leikkiin kiinnostuksen
kun tajusi että hiiren kiinnisaanti ei kannata, vaan se on se keppi joka pitää pysäyttää!

Horus on kohtalaisen iso kissa, söisi itse pelkkää raksua jos antaisin päättää mutta annan niitä vasta
kun märkäruokaa on syöty edes jonkin verran. Raksuja söisi muuten varmasti loputtomasti! Tällä hetkellä opetan
häntä herkuilla ja rapsutuksilla kynsien leikkuuseen ja olenkin yhden tassun plus kaksi kynttä saanut
leikattua ilman suurempia ongelmia. Kunhan hetki on oikea ja Horus kiinnittää enemmän huomiota
kiehnäykseen naamaa vasten kuin tassuihinsa niin onnistuu! Olen totuttanut häntä pikkuhiljaa niin
saksiin kuin tassujen koskemiseen ja hieromiseen.

Horus on yllättänyt minut joka käänteessä rohkeudellaan ja läheisyyden kaipuullaan. Hän on tosissaan
rauhassa päässyt uudestaan syntymään valloittavaksi, ihanaksi kissaksi. Horus on ainutlaatuinen, kuten tietysti
kaikki kissat jotka saavat rauhan olla omia itsejään. Minun sydämeni hän on vienyt ja illat kun
nukahdamme leffan pyöriessä sohvalle Horuksen rauhassa kehräten sylissäni ovat jotain mitä olen
oppinut odottamaankin! Joistain on varmasti vähemmän kivaa herätä keskellä yötä kissaan
kehräämässä rintansa päällä, kuten käy ainakin kerran yössä. Mutta nämä ovat lyhyitä hetkiä kunhan ei liikaa erehdy antamaan rapsutuksia, ja pian Horus etsiikin paikan joko aivan vierestäni tai jalkopäästäni
ja nukahtaa siihen. Yleensä näin käy kun herään yöllä vessaan ja Horus huomaa minun olevan hereillä.
Tai aina kun menen nukkumaan. Muutamana aamuna Horuksen aamuherätys on jopa pelastanut minut
pommiin nukkumiselta!
Kärsivällisyydellä ja rauhalla kun etenee Horuksen omaan tahtiin niin, no en tiedä muuta mitä sanoa kuin
että Horuksesta luopuminen tulee olemaan vaikeampi kuin moni ero! Hän on vienyt täysin mun sydämen
ja auttanut kun on ollut mieli maassa- mahdotonta häneen on olla rakastumatta kun rakkaus jota hältä
saa on niin täyttä ja ehdotonta.

 

Kesäkuu 2019:

Viimeisen kuukauden aikana Horuksesta on tapahtunut valtava muutos, hän ei vain anna koskea vaan jopa vaatii rapsutuksia! Paljon!

Antaa vieraidenkin rapsuttaa varovaisesti ja kiehnää jaloissa, tutkii reput ja kengät, kaikki uudet tuoksut ja ihmiset.  Varovaisesta sosiaaliseksi!

Ei kuitenkaan ole mikään syliin napattava ja paijattava, hän tulee itse lähelle kun haluaa läheisyyttä.

Alkuperäinen esittely:

Yritän kovasti keskittyä kirjoittamaan kuvausta kissasta, joka tuli luokseni kuin kummitus ja nyt kovaan ääneen vaatii huomiota taustalla. Miekuu ja kurnaa, komentaen ”Leiki ja ihaile!”

Ristona hän saapui (”Risto” nimen hän oli saanut koska jotain piti eläinlääkärille antaa), mutta luonani hän on kasvanut Horukseksi. Vieläkin tuo kaukososiaalinen kissa kummastelee ihmiskäsiä ja kosketusta, mutta paljon on hänessä muuttunutkin.    Horus löysi nopeasti hiekkalaatikot ja ruokapaikan, vain 2-3 yötä mentiin täyspimennossa, että onko täällä kissaa ollenkaan. Näinkin pienestä asunnosta (30,4m) osaa kissa, Horuksenkin kokoinen isohko roikale, löytää piiloja, joita ei tulisi mieleenkään katsoa. Mutta viikossa olin jo lopettanut sen vainoilun, että ”onko kissa asunnossa ollenkaan”, tuon epävarmuuden, jota väistämättä kokee tällaisen epävarman kissan kanssa aluksi.

Alkuun Horus sai tilaa telmiä yöllä, aikaa rauhassa vain minä seurassani ja nautti siitä. Nyt myöhemmin kun täällä on yöpynyt väkeä Horus on ollut asiasta hieman harmissaan. Nykyään tuo aiemmin asuntoon rakentamissani piilopaikoissa viihtynyt öisin kuuluva, harvoin näkyvä kissa tulee jo mouruamaan huomiota kun on ystäväkin kylässä.

Horus istuu usein takanani sängyllä tai jossain huoneen muista varjoista vain ihmeissään seuraten minua.  Hän liikkuu asunnossani vapaasti ellen minä ole tiellä. Horus säikkyy yllättäviä nopeita liikkeitä ja ääniä, mutta hän on samaan aikaan valtavan kiinnostunut, seurankipeä ja juurikin ”kaukososiaalinen” kissa.  Kunhan mennään hänen tahdissaan niin Horus on yllättänyt minut joka kerta sillä kuinka rohkea voikin olla. Kenenkään huomaamatta (melkein kenenkään) hän käy nuuskimassa ystävieni laukut ja varoittaa sähinällään jos tullaan liian lähelle. Itsetuntoa ja -varmuutta on siis tullut jo roimasti!

Horus on leikkisä kissa, joka tutustuttuaan paikkaan tykkää telmiä varsinkin yön tunteina, jolloin saa paljon iloa palloistaan ja seiniä pitkin juoksentelusta! Mutta myöskään ihmisohjatusta ”lelu-narun-ja-tikun-päässä”-leikkimisestä saa harvoin tarpeekseen!  Vaikka Horus kaipaa tämäntyyppistä leikittämistä, se on samaan aikaan kovin ujo leikistään ja huomatessaan minut saattaa hetkeksi perääntyä, kunnes joko hiiri tanssiin narun päässä tai kunnes hän mouruaa kysyen ”miksi lopetit?” Käteni tuntuvat aiheuttavan hänessä kummastusta, niiden kanssa kun olisi kiva leikkiä, mutta ihminen kieltää.  Horus on oppinut kuitenkin jo olemaan käyttämättä kynsiään,  kun yritän tutustuttaa häntä käsiini.

Hänestä, kissasta jolle ruoka on ollut hieman ehkä jo lohdukekin, on tullut hieman märkäruokaa sorsiva kuivarouskuttaja ellen antaisi märkäruokaa ensin.  Hiekkalaatikkohygieniasta Horus on tarkka ja maukuu jo vain tiedottaakseen että vessa on varattu! Katsokaas kun menen!

Horus tulee yöllä nukkumaan sänkyni jalkopäätyyn, kunnes väistämättä säikäytän hänet kääntämällä kylkeäni. Itseasiassa pitäisi kai jo sanoa Horuksen sänky, jonne saan iltaisin tulla varovaisesti pientä sähinää rauhoitellen uhmaten!

Ainakaan kovinkaan aktiivisesti kontaktia ottavan kissan kaveriksi Horus ei sovi ja meillä on vähän sellainen olo, että ainoana kissana oleminen olisi Horukselle paras ratkaisu.

Kissa etsii sitoutunutta ja vastuullista omaa kotia sisäkissana, sitä EI siis luovuteta vapaasti ulkoilevaksi. Kissa luovutetaan uuteen kotiin sterilisoituna, tunnistemikrosirutettuna, rokotettuna, madotettuna ja FIV- ja FeLV-testattuna. Sen mikrosiru on myös rekisteröity Turvasiru-palveluun.

Horuksesta voi tiedustella numerosta 050 599 4697 (olen huonosti tavoitettavissa 16-17, enkä vastaa lainkaan 19:30 jälkeen – myös viikonloppuna voi soittaa) tai sähköpostitse varapj[at]dewi.info Tutustuthan ennen yhteydenottoa huolella yhdistyksen luovutusehtoihin sekä kissanottajan oppaaseen!