Vellamo Taivaantytär

Vellamo Taivaantytär on 2015 alkuvuonna syntynyt naaraskissa, joka saapui yhdistykselle Taivassalosta ja löysi oman loppuelämän kodin marraskuussa 2019 Turusta.

Sijaiskodissa asuessaan Vellamo on rentoutunut nopeasti ja oppinut sisäkissan tavoille. Tämän pikkukissan luonne on osoittautunut erittäin leikkisäksi, puheliaaksi ja uteliaaksi. Vaikka Vellamo ei vielä ole sylikissa ja nopeasti lähestyvät liikkeet pelottavat, silitykset otetaan kuuluvan kehräämisen kanssa vastaan. Ruoka ja leikki maittavat erinomaisesti niin yksin kuin ihmisenkin kanssa. Vellamo tykkää erityisen paljon sulkahuiskista ja kevyistä leluista, joiden kanssa voi riehua oikein kunnolla.

Vellamo saattaa myös näykkäistä tai huitaista ihmistä leikin tai silityksien yhteydessä, paini- ja hippakaverille olisi selvästi kysyntää. Kovin arkaa kaveria hänen kanssaan ei kannata olla, sillä Vellamolla on paha tapa härnätä ja jahdata leikin toivossa kissakavereitaan. Eleet eivät kuitenkaan ole aggressiivisia, ja onkin todennäköistä, että Vellamo rauhoittuu saadessaan lajitoverin leikkikaveriksi.

Tulevassa kodissa saisi siis olla seuranaan touhukas kissakaveri, jotta tihutöiden tekemiselle jäisi vähemmän aikaa. Konnuuksien kirjo vaihtelee tavaroiden tiputtelusta sähköjohtojen pureksintaan, joita molempia harrastetaan silloin, kun kissa selvästi haluaa huomiota ja seuraa. Huomiota pyydetään tarvittaessa myös ääneen – eikä ole kerta tai kaksi, kun sijaiskoti on säikähtänyt Vellamon vaativaa maukaisua.

Populaatiokissoille tyypilliseen tapaan sisäkissan elämään opettelu ei ollut mutkatonta, mutta suurin koettelemus oli ruoan ahmiminen oksentamiseen asti. Ongelma on kuitenkin saatu kuriin ruoka-ajoilla, ja tänä päivänä Vellamo osaa odotella sijaiskodin henkilökunnan heräämistä ruokakupin vierellä. Tämän takia loppuelämänkodissa olisi tärkeää muistaa säännölliset ruoka-ajat ja estää hotkimista esimerkiksi siihen tarkoitetun ruokakupin avulla.