Eino ja Urho

Eino ja hänen veljensä Urho ovat arviolta viiden kuukauden ikäiset kissaveljekset, jotka muuttivat yhteiseen kotiin maaliskuussa 2020.

Einon surumielinen katse kätkee sisäänsä varovaisen ja herkän pentukissan. Einolla on valkoinen vatsa ja sen selkä ja päälaki ovat mustaharmaan laikukkaat, minkä lisäksi sen häntä on tavanomaista lyhkäisempi. Eino on veljeään arempi ja on jatkuvasti tarvinnut veljensä tukea sisäkissan elämään tutustumiseen. Eino tulee kyllä piiloistaan leikkimään, mutta usein vasta veljen tultua ensin ulos. Leikkien tuoksinassa Einon epäluuloisuus karisee syyslehtien lailla pois ja Eino saattaa viipyä leikkien parissa veljensä jo kyllästyttyä leikkimiseen. Ihmisen sormien nuuhkimista Eino ei arastele, mutta muuten ihminen on – ainakin seisoessaan – vielä pelottava otus. Leikkimisen tai namien antamisen jälkeen Eino saattaa kuitenkin jäädä ihmisen viereen nukkumaan. Näin ollen avain Einon kesyyntymisessä ja kissaan tutustumisessa ovat leikit ja herkkupalat.

Eino katselee mielellään ikkunasta ulos. Eino nauttii leikkimisestä veljensä kanssa, mutta myös ihmisen kanssa erityisesti huiskulelut ovat suuressa suosiossa. Eino leikkii lisäksi mielellään yksin eikä vaivaannu sijaiskodin omien kissojen tuijotuksesta. Sijaiskodin muista kissoista Eino on varovaisen kiinnostunut, mutta koko sijaiskotitouhu on vielä sen verran epäilyttävää, ettei Eino ole pystynyt rentoutumaan täysin. Jos sijaiskodin isot kissat lähestyvät Einon veljeä Urhoa, Eino puolustaa veljeään pienellä sähinällä. Urho onkin Einolle valtavan tärkeä ja olisi hyvä, jos he saivat jatkaa yhdessä kesyyntymistä samassa loppuelämän kodissa.

Einolle maistuu ruoka ja lautanen tyhjennetään hetkessä. Tähän asti Eino on saanut syödä pennuille tarkoitettua kuivaruokaa, kaupan märkäruokaa sekä eläintarvikeliikkeen raakalihaa. Lisäksi kissalle on tarjottu vehnäorasta.

Eino viihtyy mielellään sohvan takana lämpimän patterin alla ja saattaa sähistä ollessaan pelokas. Kun Einon veli Urho lähtee tutkimusmatkalle, Eino jää kaipaamaan veljeään ja ilmoittaa siitä maukumalla. Nähdessään ihmisen Eino piiloutuu sohvan taakse, mutta huiskulelun lentäessä ilmestyy sieltä ja osallistuu leikkeihin. Eino ei anna vielä koskea itseään. Einon kesyyntyminen on vielä kuitenkin alussa ja Einosta voi paljastua vielä vaikka mitä. Einolle paras koti olisi sellainen, jossa ihminen antaisi hänen rauhassa kasvattaa rohkeuttaan ja tutustua uuteen kotiinsa.

Urho on nimensä mukaisesti rohkea ja eloisa. Kissa on väritykseltään valkoinen, mutta sen korvan juuret ja häntä ovat tummat, mikä tekee kissasta erittäin ilmeikkään. Tummat läikät korvien lähellä korostavat Urhon sympaattista katsetta. Pieneen kissaan mahtuu myös valtavasti uteliaisuutta. Urho on loputtoman kiinnostunut sijaiskodin muista kissoista, koloista, leikeistä, korkeista paikoista ja jopa myös ihmisestä. Urho tervehtii ihmistä mielellään haistelemalla ihmisen sormenpäitä ja tulee usein eteen tuijottamaan ikään kuin vaatien leikkiä. Ihmisen istuessa sohvalla Urho saattaa kiivetä ihmisen pään taakse ja nuuskia ihmistä myös päästä – kerran jääden jopa päätä vasten nukkumaan. Namien perässä Urho voi kiivetä ihmisen syliin ja tutkimusmatkojen reitit kulkevat välillä ihmisen jalkojen päällä. Vaikka ihminen onkin Urhon mielestä kiinnostava, seisoessaan ihminen on usein liian pelottava ja Urhon täytyy poistua keräämään rohkeutta sohvan taakse. Ihmisen kädestä voi syödä nameja ja ihmisen silitys sallitaan namien annon yhteydessä.

Urholla näyttää olevan loputon ruokahalu, mistä syystä kissaan tutustuminen ja turvallisen hetken luominen onnistuu namipalojen avulla. Sijaiskodissa Urho on saanut syödä pentujen kuivaruokaa, kaupan märkäruokaa sekä eläintarvikeliikkeen raakalihaa. Lisäksi kissalle on tarjoiltu vehnäorasta.

Urho juttelee paljon veljelleen Einolle ja myös sijaiskodin muille kissoille – tähän mennessä saaden isoilta kissoilta vastaukseksi lähinnä epäluuloista sähinää tai satunnaista livertelyä. Urho pitää kiipeilystä, huisku- ja muista keppileluista sekä ikkunasta tuijottelusta. Uteliaisuutensa ja reippautensa tähden Urholle voisi olla hyvä, että loppuelämän kodissa riittäisi paljon tutkittavaa ja nähtävää. Urho ei ole vielä käsiteltävä, eikä häntä ole siis totutettu valjaisiin. Voi kuitenkin olla, että Urho pitäisi valjaissa ulkoilusta. Kasveihin kiipeily kiinnostaa Urhoa, mistä syystä loppuelämän kodissa tulisi olla hyviä vaihtoehtoisia kiipeilymahdollisuuksia pienelle kissalle.