Petter

Petter de Buisson on arviolta 2-vuotias (syntynyt 4/2018) kollin retku, jolle löytyi yhdessä Onni von Lojon kanssa koti heinäkuussa 2020.

Avainsana Petterin rentoutumiseen ovat olleet kissakaverit. Vuoden kuluessa kissakaverit ovat vaihtuneet, ja sijaiskotiakin on pari kertaa vaihdettu, mutta jokaisen kissan kanssa Petter on tullut aina toimeen. Petter on ollut niin rakastava ja puskeva muita kissoja kohtaan, että joillekin kissoille Petterin rakkauden määrä on ollut ehkä jopa vähän liikaa.

Koska Petter on järjestelmällisesti ollut kiinnostunut kaikista kissakavereistaan, marraskuussa Petterin seuraksi muutti Onni von Lojo, joka nimestään huolimatta on tyttö ja joka tarvitsi edistyäkseen hyvän kissakaverin. Alkuun Petter oli selvästi kiinnostuneempi Onnista ja kujerteli jo oven takana kutsuen Onnia leikkimään, kun Onni oli vielä omassa rauhoitetussa turvatilassaan. Pikkuhiljaa Petter ja Onni ystävystyivät, ja nyt heistä on tullut suloinen parivaljakko. Nyt kun Petter on saanut kissakaverin, joka myös puskee rakkauspuuskassaan takaisin, on käynyt ilmi, ettei Petter itse ihan puhu kissaa. Vaikka hän itse on melkoinen puskija ja rakkaudenosoittaja, hän ei ihan näytä ymmärtävän sitä, miksi toinen kissa puskee häntä. Petter ei kuitenkaan reagoi puskemiseen negatiivisesti, vaan vaikuttaa ennemmin hölmistyvän tilanteessa. Ehkä hän ei ole vielä tottunut vastarakkauteen!

Petter on edelleen leikkisä ja utelias, mutta pentuajan riekkumiset ovat jääneet jo taakse. Ihmistä kohtaan Petter on vielä vähän varautunut, mutta kuitenkin hän on jo jonkin aikaa hakeutunut ihmisten viereen nukkumaan. Ensiksi vain jalkopäätyyn, mutta nykyään Petter saattaa tulla tyynylle nukkumaan – onhan siinä vielä mukavampaa!

Vieraat ihmiset ovat Petteristä pelottavia, mutta tuttujen tyyppien kanssa hän onkin täysin eri kissa. Tämä utelias kolli saattaa tulla paikallaan istuskelevan ihmisen luokse katsomaan, mitä tyyppi tekee, mutta liikkuva ihminen hieman mietityttää vielä joskus, mutta harvoin. Joskus Petter jääkin lattialle ”kissaesteeksi”, jonka yli ihmisen on astuttava. Nyt sijaiskodissa on hitaasti harjoiteltu Petterin kanssa koskettamista, ja ymmärtävässä ympäristössä Petter todennäköisesti ajan kanssa lämpeääkin silityksille. Ihmisille Petter juttelee kurnuttelulla ja välillä hentoisella maukumisella.

Petter nauttii suuresti Onnin seurasta, mutta hän leikkii myös yksin: niin päivällä kuin yöllä. Yleisesti kaikki vierivät ja pomppivat lelut ovat parhautta. Yksi lempipuuhista on myös katsella ikkunasta ulos aamuisin. Petter on myös herkkujen perään: hän kyllä tunnistaa ruokapussin äänen ja tulee kuikuilemaan lähettyville tuijottaen suurilla silmillään: ”Onko nyt ruoka-aika?”