Vääriä uskomuksia villiintyneistä kissoista

Suomessa arvioidaan vuositasolla olevan noin 10 000 koditonta kissaa. Jotkut puhuvat villikissoista, mutta tähän mielikuvaan liittyy paljon virheellisiä ennakkoluuloja. Kissoja on kasvatettu ihmisen kumppaneina vuosituhansien ajan, eikä luonnossa eläminen tee kissasta villieläintä, ei edes useiden sukupolvien jälkeen. Luontoon hylätty tai syntynyt kissa voi villiintyä eli muuttua epäluuloiseksi ihmisiä kohtaan, mutta kärsivällisyyden ja oikeanlaisen vuorovaikutuksen avulla villiintynytkin kissa alkaa uudelleen luottaa ihmiseen. Valtaosa villiintyneistä kissoista voi ajan kanssa muuttua käytökseltään tavallisen kotikissan kaltaiseksi. Eläinsuojeluyhdistys Dewi ry keskittyy erityisesti villiintyneiden kissojen auttamiseen, ja vuosien vapaaehtoistyö on osoittanut monet ennakkoluulot vääriksi. Tässä artikkelissa on murrettu kuusi villiintyneisiin kissoihin liitettyä myyttiä.

 

1. Villiintynyt kissa ei voi kesyyntyä

Aurora 1

Aurora pelkäsi aluksi ihmisiä, mutta kun sitä ei yritetty väkisin lähestyä, se rentoutui muutamassa kuukaudessa. Lopulta se hakeutui itse ihmisen lähelle ja alkoi pian nauttia myös rapsuttelusta.

Kun villiintynyt kissa otetaan takaisin ihmisen hoiviin, se ei aluksi luota ihmiseen ja voi puolustaakin itseään, jos kokee olonsa uhatuksi. On tärkeää, että tällaisella kissalla on aina mahdollisuus vetäytyä turvalliseen piiloon eikä sitä yritetä esimerkiksi koskea väkisin. Kun kissa huomaa, että ihmisestä ei ole sille vaaraa, se alkaa vähitellen rentoutua ja yleensä uteliaisuus saa sen lopulta itse hakeutumaan ihmisen läheisyyteen. Kun kissan antaa lähestyä omalla ajallaan ja omilla ehdoillaan, saa useimpiin lopulta myös koskea, ja kissat alkavat nauttia hellyydenosoituksista huomatessaan rapsutusten tuntuvan mukavalta. Aikaa kesyyntymiseen kuluu usein kuukausia, jopa vuosia, mutta valtaosa kissoista muuttuu lopulta täysin kesyiksi. Aivan kaikki kissat eivät kesyynny koskaan niin paljon, että ne ylettömästi nauttisivat ihmisen hellyydenosoituksista, mutta myös ihmisen on ymmärrettävä että kesyjäkin kissoja on erilaisia. Onhan olemassa koko ikänsä ihmisen läheisyydessä eläneitä kotikissojakin, jotka eivät pidä käsittelystä.

2. Villiintyneet kissat ovat aggressiivisia ja vaaraksi ihmisille

Mikä tahansa eläin puolustautuu tai pakenee, jos se kokee olonsa uhatuksi. Villiintynyt kissa ei luota ihmiseen, ja lähestyvä ihminen on sille uhka. Silti kissa valitsee yleensä pakenemisen, jos se vain on mahdollista. Kissa muuttuu hyökkääväksi ainoastaan, jos se kokee ettei pakoreittiä ole. Villiintynyt kissa ei kuitenkaan ole aggressiivinen niin kauan, kun sen annetaan olla rauhassa eikä sitä yritetä väkisin käsitellä. Dewin sijaiskodeissa villiintyneet kissat saavat rakentaa luottamusta ihmiseen omilla ehdoillaan ja tulla ihmisen lähelle sitten, kun ne itse kokevat sen turvalliseksi. Kun luottamus on rakennettu, ei ihminen ole enää kissalle uhka ja se ei koe tarvetta puolustaa itseään. Kissa voi vähitellen alkaa nauttia ihmisen läheisyydestä ja huomionosoituksista tavallisen kotikissan tapaan.

3. Villiintyneet kissat ovat sairaampia kuin tavalliset kotikissat

Villiintyneet kissat kärsivät usein loistartunnoista, mutta loiset pystytään tehokkaasti häätämään lääkkeiden avulla. Jotkin kissat kantavat kissasta toiseen tarttuvia tauteja, etenkin suuremmista populaatioista tulevat yksilöt. Nämä taudit leviävät kuitenkin yhtälailla kotikissojen keskuudessa, esimerkiksi suurissa kissahoitoloissa ja maaseudulla, jossa kissat edelleen ulkoilevat usein vapaina ja rokotuksia ei pidetä voimassa. Karkean arvion mukaan yli puolet kotikissoista kantaa esimerkiksi kissaflunssaa aiheuttavaa herpesvirusta.Poikkeuksellisen sairaita ovat yleensä vain suuremmista, sisäsiittoisista populaatioista tulevat kissat, joilla voi olla perinnöllisiä sairauksia tai epämuodostumia. Kaikki Dewi ry:n kissat testataan tarttuvien kissan immuunikadon (FIV) ja kissaleukoosin (FeLV) varalta, ja mikäli epäillään kissaflunssaa tai muita tartuntatauteja, myös ne testataan mikäli se on mahdollista. Yhdistyksen kissat läpäisevät siis tarkemman terveysseulan kuin moni tavallinen kotikissa. Kaikista todetuista sairauksista myös tiedotetaan kattavasti kissan ilmoituksen yhteydessä.

IMG_0964

Svante kyyristeli ensimmäiset päivät sijaiskodissa pöydän alla. Kolmantena päivänä se kuitenkin tuli kotihoitajaa vastaan ovelle, ja kiehnäsi kehräten jaloissa. Tämän jälkeen Svante nukkui joka yö hoitajansa kainalossa. Svante oli ilmiselvästi ollut jonkun kissa, vaikka sitä ei olisi aluksi uskonut.

4. Kaikki kodittomat kissat ovat villiintyneitä

Eläinsuojeluyhdistysten hoiviin päätyy vuosittain lukemattomia, täysin kesyjä kodittomia kissoja. Osa lienee karkulaisia joiden löytymisen eteen ei ole osattu tai viitsitty nähdä vaivaa, osa on yksinkertaisesti hylätty. Kissoja tulee yhdistyksille myös esimerkiksi omistajan kuoleman seurauksena. Luontoon hylätty kotikissa saattaa muuttua araksi lyhyessäkin ajassa, mutta myös kesyyntyminen on yleensä sitä nopeampaa, mitä lyhyemmän ajan kissa on viettänyt kodittomana.

5. Villiintynyt kissa selviää omillaan luonnossa

Kissa on lemmikkieläin, joka vaatii aina ihmisen hoivaa selviytyäkseen Suomen oloissa. Se saattaa saada luonnosta jonkin verran saalista syödäkseen, mutta ei koskaan riittävästi. Usein saaliista saatu energiamäärä on pienempi kuin mitä saaliin nappaamiseen on kulutettu. Ilman ruokkijaa ja lämmintä talvisuojaa luontoon syntynyt tai hylätty kissa ei elä pitkään. Lyhyen elämänsä aikana se todennäköisesti kärsii erilaisista ulko- ja sisäloisista, aliravitsemuksesta ja kylmästä sekä mahdollisesti sairauksista. Hylätyn kissan auttamatta jättäminen on aina kissan kannalta huono asia. Jopa lopettaminen on armollisempaa kuin hidas riutuminen luonnossa.

IMG_3302

Kuvassa köllöttelevä Viuhti oli sijaiskotiin tullessaan villiintynyt, ja oppi luottamaan ihmiseen vasta pitkän ajan jälkeen. Nykyään Viuhti rakastaa mahasta rapsuttelua.

6. Villiintynyt kissa ei voi elää onnellista elämää sisäkissana

Kissa tarvitsee muutamia perustarpeita ollakseen tyytyväinen: ruokaa, juomaa, turvallisia ja rauhallisia lepopaikkoja, alustan kynsien teroittamiseen, vessapaikan jossa se voi peittää jätöksensä ja virikkeitä saalistuskäyttäytymisen tyydyttämiseen. Kun näistä tarpeista huolehditaan, on kissalle yhdentekevää, asuuko se sisällä vai ulkona. Kissalla ei ole mitään sisäsyntyistä vaellusviettiä; ulkona kissa liikkuu, koska sen tarvitsemat asiat eivät yleensä sijaitse lähekkäin, toisin kuin sisätiloissa. Dewi ry:n sijaiskoteihin tulee vuosittain yli 50 kissaa, joista valtaosa on elänyt koko elämänsä ulkona. Näistä 99 % oppii elämään täysin tyytyväistä sisäkissan elämää.