Yleistä Dewistä

Eläinsuojeluyhdistys Dewi ry, silloin nimellä Kodittomat eläimet Dewi ry, rekisteröitiin yhdistykseksi tammikuussa 2001. Vuonna 2006 nimi lyhentyi ja muuntui nykyiseen muotoonsa. Turussa ja sen lähialueilla toimivan yhdistyksen päätavoitteena on edistää löytöeläinten asemaa ja etsiä niille uusia koteja. Tarkoituksena on myös levittää asiallista tietoa eläimistä ja kannustaa ihmisiä eläinten hyvinvoinnin lisäämiseen sekä kantamaan vastuuta niin omista kuin muistakin eläimistä. Yhdistyksen pääkohteena ovat kissat, vaikka toimintansa aikana Dewi on majoittanut myös koiria, kaneja ja marsuja. Dewin hoiviin kulkeutuu vuosittain noin 50-60 löytökissaa, joista vuoden aikana ehditään sijoittamaan omiin koteihin noin 40-50 kissaa. Dewissä myös villiintyneet ja arat kissat saavat uuden mahdollisuuden, sillä yhdistys ei aseta takarajaa kissan kesyyntymiseen vaadittavalle ajalle.

Valtaosa väestöstä on edelleen tietämättömiä Suomen löytökissaongelman laajuudesta. Sen lisäksi kissoista ja niiden hoidosta on liikkeellä yllättävän paljon väärää tai vanhentunutta tietoa. Kissojen sterilisoimatta jättäminen ja vapaa ulkoilutus sekä kesäkissat ovat vuosi toisensa jälkeen eri yhdistysten kampanjointien kohteena, mutta Suomen löytökissojen määrä ei silti tunnu kääntyvän laskuun. Suomessa syntyy luontoon tai hylätään vuosittain jopa kymmeniätuhansia kissoja. Esimerkkinä ongelman laajuudesta toimii myös se, että Dewi ry:n kissojen lisäksi Turun kaupungin eläinhoitolaan kulkeutuu vuosittain jopa yli 700 kissaa, joista osa tosin on omistajiltaan karkuun päässeitä lemmikkejä. Nämä luvut eivät silti riitä kattamaan Turun alueen kodittomien kissojen määrää, sillä yhdistyksille päätyvien kissojen lisäksi lukematon määrä aikuisia kissoja ja pentuja jää vuosittain auton alle, joutuu pedon suuhun tai kuolee muulla tavoin. Kissa on ihmisestä riippuvainen lemmikkieläin, eikä se selviydy Suomen luonnossa omillaan.

Myös luonnonvaraisten eläinten suhteen ollaan tietämättömiä. Halu auttaa loukkaantunutta eläintä on toki hieno asia, mutta ennen toimintaa tulisi aina tarkoin harkita, onko tilanne juuri se, miltä se näyttää. Esimerkiksi yksinäiset rusakonpoikaset eivät läheskään aina ole emonsa hylkäämiä, ja mikäli ne otetaan sisätiloihin talteen, ne eivät useinkaan selviydy aikuisiksi ihmisten hoivissa.

Dewi on alusta alkaen toiminut täysin vapaaehtoisvoimin. Yhdistyksellä ei myöskään ole löytöeläintaloa, vaan kaikki kissat ovat kotihoidossa vapaaehtoisten luona niin kutsutuissa sijaiskodeissa. Kaikki toiminta, mukaanlukien hallituksen toiminta, tapahtuu täysin palkatta. Toiminnasta aiheutuvat kustannukset hoidetaan muun muassa jäsenmaksuista ja kannatustapahtumista saatavilla varoilla. Kustannuksia aiheuttavat muun muassa eläinlääkäri-, eläinlääke- ja ruokintakulut sekä internet- ja puhelinlaskut.

Vapaaehtoisia toimijoita kaivataan moniin tehtäviin. Yhdistys ei voi toimia ilman ihmisiä, jotka lahjoittavat sille omaa vapaa-aikaansa. Erilaisista keinoista tehdä vapaaehtoistyötä Dewissä on kerrottu tarkemmin täällä.

Löytöeläimet päätyvät Dewin hoiviin useimmiten joko loukutusten kautta tai yksityishenkilöiden toimittamina. Loukutuksia järjestetään yleensä ilmoitusten perusteella. Joskus kyse on vain yksittäisestä, jonkun pihaan päätyneestä kodittomasta kissasta, mutta joskus on kyse isommista populaatioista, joiden poistaminen vaatii ison panoksen. Loukutusprojektit nielevät rahan ja sijoituspaikkojen lisäksi paljon vapaaehtoisten aikaa. Yhdestä Dewin tukemasta loukutusprojektista Uudessakaupungissa voi lukea lisää täältä. Kesä- ja syyskaudella yhdistys saa paljon myös yhteydenottoja ihmisten pihapiiriin syntyneistä kissanpennuista, jotka useimmiten joudutaan pyydystämään kiinni loukuilla. Kaikki Dewin kissat luovutetaan uusiin koteihin sisäkissoiksi. Kissat steriloidaan, rokotetaan, sirutetaan sekä madotetaan, ja pennut luovutetaan uuteen kotiin aikaisintaan 12 viikon ikäisinä. Lisäksi yli puolivuotiaat kissat FIV/FeLV-testataan. Yhdistys myös rekisteröi kaikkien eläinten mikrosirut luovutuksen jälkeen Turvasiru-palveluun.

Vaikka suuri osa dewiläisten työpanoksesta löytökissojen hyväksi pitäytyykin hyvin ruohonjuuritasolla, kissojen loukuttamisessa ja uudelleensijoittamisessa, on tavoitteena myös parantaa kissojen asemaa ja vähentää vääristyneitä uskomuksia. Vanhentuneet käsitykset ”villikissoista” ja kissan lainsuojattomuudesta joutavat romukoppaan. Ulkona syntyneestä arasta kissasta saa kesyn kotikissan eikä pihapiireissä kulkevia vieraita kissoja todella saa ammuskella. Vanhentuneiden kissakäsitysten ja asenteiden muuttaminen on hyvin vaikeaa, mutta käytännön tasolla muutosta saa aikaan pienin askelin. Steriloinnin tärkeyttä ei voi koskaan korostaa liikaa, siksi sille on pyhitetty oma artikkelinsa. Yhdistys haluaa myös kannustaa ihmisiä turvamerkitsemään eläimensä esimerkiksi turvasirun tai tatuoinnin kanssa.

Yhdistyksen sivuille on koottu oma osastonsa Eläintietoa, josta voi käydä lukemassa mm. kissanottajan oppaan, sterilointi-, turvamerkintä- ja sisäkissatietoa. Dewin edustajia on mahdollista myös varata esittelemään yhdistyksen toimintaa ja kertomaan löytöeläinasioita esimerkiksi koululuokille tai muille järjestöille. Esiintymisistä ei pyydetä palkkiota. Asiasta voi tiedustella lisää puheenjohtajalta (ks. yhteystiedot).