Dewi ry
Tiesitkö, että Suomessa elää tuhansittain kodittomia kotieläimiä - kotiin kuuluvia eläimiä?!
Eläimiä, joita ihminen on aikojen myötä hyödykseen ja/tai huvikseen tuonut alueilta, joissa ilmasto-olosuhteet ovat aivan toisenlaiset kuin meillä. Yksistään Turun talousalueella niitä on sadoittain ja lisää syntyy joka vuosi. Varsinaisia kulkukoiriahan meillä ei ole ja kylmän saapuessa löytymättömät trooppiset eläimet pääsevät - tai joutuvat eläinten taivaaseen.
Uudistetun eläinsuojelulain (2. luku 15 §) mukaan 1.7.1998 lähtien: ”Kunnan on huolehdittava alueellaan irrallaan tavattujen ja talteenotettujen koirien ja kissojen sekä muiden vastaavien pienikokoisten seura- ja harrastuseläinten tilapäisen hoidon järjestämisestä. Talteenotettua eläintä on säilytettävä vähintään 15 päivän ajan, minkä jälkeen kunnalla on oikeus myydä, muutoin luovuttaa tai lopettaa eläin.”
Eläinsuojeluyhdistys Dewi ry, silloin nimellä Kodittomat eläimet Dewi ry, perustettiin vuonna 2001, halusta tehdä löytö- yms. eläinten hyväksi enemmän, kuin mitä laki vaatii. Toki viranomaiset täyttävät lain kirjaimen, mutta vähänkin asiaa ajatteleva ymmärtää, että kaksi viikkoa uuden kodin löytämiseen on usein aivan liian lyhyt aika. Eläimiä joudutaan lopettamaan yksinkertaisesti siitä syystä että laki ei velvoita, eikä päättäjien kirstuista heru varoja pitää niitä hengissä niin kauan, että koti löytyisi. Tämä koskee erityisesti ihmisistä vieraantuneita eläimiä. Mielestämme kaikilla eläimillä on oikeus elämään ja lämpimään kotiin, eikä niitä pidä lopettaa vain sen vuoksi, että yhteiskunta ei tule muutoin kuin tuon 15 vrk:n ajalla vastaan.
Mahatma Gandhi sanoi, että kansakunnan sivistystasoa voidaan mitata sillä, miten se vähäisempiään kohtelee. Eläinsuojelutyö ei kuitenkaan ole vähentynyt väestön koulutustason kohoamisen myötä. Kirjallisen (tai ruudullisen) tiedon lisääntyessä terveen järjen käyttö näyttää tulleen harvinaiseksi luonnonvaraksi. Lemmikkieläimistä, varsinkin koirista, on tullut sekä osa muoti-ilmiötä että perillisen korvikkeita samalla kun eläimen hoitoon ei ole aikaa, halua tai resursseja. Kissojen pito on usein vieläkin enemmän retuperällä, ja niiden välttämättömistäkään tarpeista ei osata tai haluta huolehtia.
Joku hylätty lemmikki saattaa löytää jonkin kiltin mummon ja lämpimän mökin aivan omin avuinkin, mutta suurimman osan kohtalona on yrittää tavalla tai toisella selviytyä ankarassa luonnossa - luonnossa jonne ne eivät luonnostaan kuulu! Kaikki eivät selviydy. Maalaisympäristössä saattaa vielä löytyäkin tuulensuojaisia nukkumapaikkoja ja ehkä luonnonvaraista evästäkin, mutta kaupunkiympäristö ei todellakaan ole vieraanvarainen kodittomana kulkevalle. Kissa on sopeutuvainen, "yhdeksän hengen" eläin. Ehkä juuri niistä ylimääräisistä hengistä johtuen kissa on selvinnyt monista omituisistakin olosuhteista. Mutta ei takuulla kärsimättä (ja henkiään menettämättä). Useat niistä olisi pelastettavissa, nekin jotka vaeltelevat kodittomina:
- Tehokkaammalla loukutuksella, joka edellyttää lisätiloja (tilapäisiä sijoituskoteja ja/tai hoitotilaa)
- Informaatiolla sekä toiminnasta, eläimistä (mm. siitä, että villiintyneestäkin kissasta saa oivallisen kotikissan, se vain vaatii hieman enemmän aikaa ja kärsivällisyyttä), että kissojen leikkauksen tärkeydestä.
Lisäksi moni karkuteille lähtenyt löytyisi, mikäli eläin olisi merkitty joko tatuoinnilla, mikrosirulla – tai vaikka vain kaulapannalla, jossa nimi, osoite ja puhelinnumero.
Löytökissat muodostavat suurimman osan toimintamme kohteista. Yhdistyksemme kautta kodin saavat eläimet luovutetaan pysyviin koteihinsa hoidettuina, pennut luovutusikäisinä ja aikuiset leikattuina.
Monet kuvittelevat, että tällaisessa yhdistyksessä toimiminen on vain pentujen hoivaamista, - toiset taas pelkäävät sitä, että joutuvat kasvotusten asian raaemman puolen kanssa. Allergiset eläinystävät valittavat, että eivät pysty tekemään mitään. Mutta Sinäkin voit. Me kaikki voimme. Sen minkä me kaikki voimme antaa: panostuksemme, aikamme ja työmme. Kukin oman osaamisensa, jokainen omien voimavarojensa mukaan.
Toimimme siis täysin vapaaehtoispohjalta, eikä kukaan yhdistyksessämme saa palkkaa työstään tai käytetystä ajastaan. Kuitenkin toiminta vaatii rahaa. Kustannukset (eläinlääkärikäynnit, lääkkeet, ruoka, hiekka jne.) hoidetaan jäsenmaksuilla, lahjoitusvaroilla, myyjäis- ja kirppistuloilla sekä myymällä kodittomien eläinten auttamiseksi painettua omaa eläinkalenteriamme. Nämä eivät kuitenkaan ole ”ehtymättömiä luonnonvaroja”, siksi uusia keinoja toiminnan rahoittamiseksi on keksittävä. Kaikenlaiset ideat ja ehdotukset varainhankintaan ovatkin aina tervetulleita.