Ensin valvontaeläinlääkäri otti yhteyttä.

Valvontaeläinlääkäri otti yhteyttä Dewiin ennen juhannusta ja tiedusteli, olisiko yhdistyksellä resursseja tyhjentää populaatio. Hän arvioi kissoja olevan parisenkymmentä. Hän oli ehdottanut kissojen omistajalle, että hän olisi yhteydessä eläinsuojeluyhdistykseen ja sitä kautta kissat saataisiin uudelleen sijoitettua. Omistaja oli suostuvainen tähän.

Juhannuksen jälkeen Dewin vapaaehtoiset menivät sovitusti paikalle. Kissoja ei näkynyt ulkona lainkaan, vaan kissat olivat sisätiloissa. Omistajat olivatkin kertoneet, että kissoja ruokitaan vain sisällä ja mitä ilmeisemmin ainakin suurin osa kissoista on sisäkissoja. Kissamäärä valitettavasti näkyi kodin siisteydessä.

Sairaimpia pyrittiin auttamaan ensimmäisenä.

Kissat olivat kesyjä, ja osa kissoista tuli vapaaehtoisten rapsuteltavaksi samalla kun omistajan kanssa kirjoitettiin sopimus kissojen luovuttamisesta yhdistykselle. Kissat nosteltiin kantokoppiin. Koska kissat olivat käsiteltäviä, pystyttiin ensi hätään mukaan valikoimaan silmämääräisesti sairaimmat yksilöt.

Sairaimpia olivat 6-12 viikkoiset pennut, joita oli kuusi kappaletta. Yhdellä vanhemmalla kollilla oli hännässä vamma, toisella nuorella kollilla puolestaan oli suurentuneet vilkkuluomet. Muutoin mukaan yritettiin valikoida naaraita, jotta seuraavalla noutokerralla vastassa ei olisi uusia pentuja tai tiineitä.

Pennut kärsivät flunssaoireista.

Päivän päätteeksi yhdistykselle jatkoi 17 kissaa, jotka sijoitettiin 8 eri sijaiskotiin. Pennuilla ja muutamalla nuorella kissalla oli flunssaoireita. Lisäksi pennuilla voitiin todeta ripuli heti ensinäkemällä. Kaikista nuorimman pennun, Minoren, vointi alkoi heiketä jo ensimmäisenä iltana. Sijaiskoti kuljetti pennun vauhdilla päivystykseen. Minorella oli ylähengitystieoireita, jotka olivat mahdollisesti pahentuneet kuljetuksen ja muuton aiheuttaman stressin myötä. Minore sai avun päivystyksestä, ja hänet kotiutettiin antibioottien ja silmätippojen kera.